Keskinkertainen

Laitoin eilen instagramiin seuraavan kuvan ja lauseen:

"I heard that you've been having some trouble finding your place in the world."

 

Olen jo pidemmän aikaa ollut vähän "hukassa" tässä maailmassa. Viimeinen vuosi on ollut ylämäkineen ja alamäkineen huima ja olen miettinyt kerran jos toisenkin, että onko tässä missään mitään järkeä. Onko tässä mun tekemisessä ja olemisessa mitään merkitystä. Miksi teen asioita mitä teen ja mihin ne mua johtaa. Mikä on se mun polku minkä valita ja mille tielle astua kaikkien näiden valintojen edessä. 

 

 

Olen jollain tapaa aina kokenut itseni keskeneräiseksi, niin hyvässä kuin huonossa. Koen, että meillä kaikilla on aina parannettavaa ja aihetta kehitykseen. Koen ettemme tule ikinä ihmisinä valmiiksi missään. Samalla koen itseni kaikessa valtavan keskeneräiseksi tavalla joka vaikeuttaa mun tekemistä ja ajattelua. Koen olevani liian monessa asiassa vielä aivan alussa, enkä ehkä siksi osaa tehdä tielläni oikeita valintoja.

 

 

Täytän 19.4 34vuotta, enkä ole missään valmis. En koe, että mun periaatteessa tarvitsisikaan, mutta koen vahvasti olevani myös keskinkertainen kaikessa. Olen hyvä äiti, mutta voisin olla parempi. Voisin olla välittävämpi ja huomaavaisempi vaimo sekä ystävä. Voisin tehdä työni paremmin tai ylipäänsä tehdä töitä. Asumme kodissa, mutta tämä ei ole SE unelmien koti. On paljon isoja ja pieniä asioita joissa olisi niin sanotusti helposti parannettavaa. Mutta en vielä ole keksinyt keinoa. Olen aina kokenut olevani keskiverto-massaa kaikessa... tunnollinen ja kunnollinen, mutten koe olevani erityisen hyvä missään elämäni osa-alueessa. Olen keskitasoinen ja tavanomainen. 

 

 

Uskon myös siihen ettei kaikkien tarvitse olla tämän ihmeempää, mutta mulla itselläni on tarve tuntea itseni erityiseksi jossain. Tehdä jotain erinomaisen hyvin ja nähdä siitä tuleva palkinto. Ei siis mikään maallinen palkkio vaan oikeasti nähdä, että voin teoillani vaikuttaa ja muuttaa jotain. En todellakaan tiedä mitä se on. En todellakaan osaa sanoa mitä haluan kymmenen vuoden päästä tehdä tai missä olla.

 

 

Omat ajatuksethan ne on, mitkä mulle syöttää tätä ajatusta omasta vajavaisuudesta ja tavanomaisuudesta. En vain koe onnistuneeni missään vielä niin täydellisesti, että osaisin antaa itselleni kiitosta siitä. Vaadin kyllä paljon itseltäni ja ehkä siksi koen tämän niin vahvasti. En anna itselleni lupaa olla keskinkertainen tai toisaalta en anna itseni olla hyvä juuri näin. Haluaisin olla enemmän ja saavuttaa enemmän. Haluaisin tehdä jotain millä on oikeasti merkitystä. Ja tällä hetkellä mietinnässä kovasti on se, mitä tämä voisi olla...

 

 

-Tea-