Keskiviikon kuulumiset!

 

Onpas viikko vierähtänyt nopsasti. Ihan siis huvennut vaan, mun huomaamatta. Kirjoittelin teille viime viikolla, että olin lähdössä viikonlopuksi jenkkifutisleirille Pajulahteen ja siellähän tuo viime lauantai sekä sunnuntai vierähti. Kyseessä oli siis Suomen amerikkalaisen jalkapallon liiton järjestämä tekniikkaleiri minne lähdin hieman kaksijakoisissa fiiliksissä. Selkä oli siinä kohtaa ihan hyvän tuntuinen mutten ollut tehnyt yhtään lajitreeniä kuukauteen, joten en tiennyt yhtään mitä selältä odottaa. Mutta se kestikin paremmin kun kivasti. Toki kontrolloin sitä ihan kaiken aikaa ja tiedostan itsekin ettei mun lähtöasento eli stanssi ollut yhtä hyvä ja matala mitä pitäisi, mutta sillä mentiin nyt tämä leiri. Hyvää harjoitusta ja hyviä toistoja kuitenkin tuli, ihan liikeradan uudelleen hermottelunkin suhteen. Rankka tuo leiri oli - kaksi päivää, neljät kahden tunnin treenit, muutama luento, päivien välissä huonosti nukuttu yö jne. mutta täysin sen arvoista!

 

 

Sunnuntai-ilta menikin kotosalla ihan lapsia halitellessa (ja venytellessä) ja niin tuntui menevän myös maanantai. Taapero ainakin otti äidistä näiden päivien aikana kaiken takaisin, mitä kuvitteli viikonloppuna jääneensä paitsi. Tämä tosin oli jo etukäteen hieman arvattavissa, sillä viime aikoina tästä vannoutuneesta isän pojasta on kuoriutunut esiin myös melkoinen äidin poika ja syli kyllä kelpasi. Maanantaina myös tanssitunnin veto oli yhtä puuroa... kroppa oli edelleen niin väsynyt tuosta viikonlopusta ettei ajatuskaan meinannut kulkea, mutta hyvin siitäkin lopulta selvittiin. 

 

 

Eilen vietin lepopäivän, sillä ajatus ei kulkenut mihinkään ja kropassakin tuntui, että lepo tuli tarpeeseen. Lisäksi oli ihan kiva viettää perheen kanssa aikaa ja ottaa myös hetki itselle kampaajan tuolissa. Tänään, keskiviikkonakin vielä tuntuu, että kroppa kaipaisi lisää lepoa... Mutta tänään meillä alkoi taaperon kanssa ihan uusi juttu. Tai mulle paluu vanhalle "rikospaikalle" eli entiselle työpaikalle Huumalle. Me nimittäin vedetään joka keskiviikko siellä nyt kevään ajan taaperojumppaa. Hieman tätä äitiä mietitytti etukäteen miten tuo hieman hitaasti lämpiävä, mutta lopulta melko rämäpääksi osoittautuva lapsi siellä malttaa olla, mutta kaikki sujui oikein hyvin. Lapsi ei aina tehnyt mitä äiti ohjeisti, mutta eipä se tuntunut ketään häiritsevän, paitsi kesken jumppalaulun, kun hän päätti vetästä musat kokonaan poikki... mutta siitäkin selvittiin kunnialla ja "pää-olkapää-peppu-polvet-varpaat" sai jatkua.

 

 

Tänään haaveilin jo tulevasta viikonlopusta, mikä on mulle täysin vapaata. Miehellä on yhdet jefutreenit, mutta itse mietin hieman puhelimen sulkemista ja rauhoittumista ihan totaalisesti. Katsotaan nyt kuin nainen malttaa, mutta se tavoittelemattomissa oleminen tuntuis tällä hetkellä enemmän kun hyvältä. Ulkoilua, jumppaa, ehkä luistelua lasten kanssa, teetä, kotijoogaa, lukemista... sitä mun mieli kaipalee tällä hetkellä. Nyt kuitenkin vielä takin kaulukset ylös ja puskien muutama päivä arkea ennen vapaata.

 

-Tea-