Kipupisteet

Jos edellinen postaus käsitteli negatiivisia asioita niin tässä kirjoituksessa yritän paneutua niihin positiivisiin.

 

Mun kroppa, joku voisi nimittää omaansa temppeliksi. Ja jossain kohtaa minäkin ajattelin, että juuri sitä se voisi olla, kun on tarpeeksi timmissä kunnossa ja riittävän hoikka sopimaan johonkin tiettyyn normiin. Nykyisin olen kuitenkin sitä mieltä, että olisi tämä keho minkä kokoinen tahansa, tulisi sen olla mun temppeli. Se asia mitä vaalin hyvillä teoilla ja rakkaudella. Se mitä rakennan sisältä päin välittämisen ja hyvinvoinnin avulla. Negatiivinen ajattelu sitä kohtaan kun vain rappeuttaa temppelin seiniä ja tekee minusta entistä kolkomman. 

 

 

Puhuin jo muutama postaus taaksepäin siitä peiliin katsomisesta. Kuinka olisi hyvä keskittyä niihin hyviin asioihin omassa kropassaan. Kääntää asiat positiivisiksi ja nauttia olostaan. Toki minullakin on niitä kohtia joiden toivoisin näyttävän joltain muulta, mutta kokonaisuutena tunnun pitävän itsestäni kaiken aikaa vaan enemmän. Ja se asia lähtee enemmän mun sisältä kuin niistä makkaroista ja hyllyvistä löllöistä. Mutta jotta osaisin todella välittää itsestäni otin muutaman omasta mielestäni ikävimmän kropan kohtani lähempään tarkasteluun. Jos vaikka itsekin oppisin tästä tehtävästä jotain. 

 

 

RÖLLYKKÄ -  Valtava, iso ja täynnä raskausarpia.

Vai sittenkin VATSA - Kolme lasta kantanut ja kasvattanut siihen kohtaan, että ollaan saatu kaikki terveinä tähän maailmaan. Rakas ja pehmeä, 6vee tänään viimeksi sanoi, että äidin maha on niin ihana kun se on niin pehmeä.

 

 

TANKKI - Järkyttävää katsottavaa selluliitteineen kaikkineen.

Vai sittenkin PYLLY - Vaikkei se olekkaan viimeiseen asti kyykkäämällä muotoilta Kardashian, pitää mun rakas mies siitä kuitenkin. Ja joskus pitää kuunnella myös jotakuta muuta kuin omaa sisäistä ääntään. 

 

 

ROIKKUVAT SÄKIT / ALLIT - Siis kun ei voi enää edes toppeja pitää kun käsivarret vaan tursuaa läskistä.

Vai sittenkin KÄSIVARRET - Joilla on kannettu kaikkia kolmea lasta. Näiden sisään on upotettu kaikkien kolmen murheet. Käsivarret joiden sisään voi aina kääriytyä ja joilta saa aina halauksen. Käsivarret, jotka halatessa puhuvat enemmän kuin mitkään sanat.

 

 

HELTTA- Tuo kamala sukurasitteena saatu osa kehoa, mitä ei millään saa peitettyä, vaikka kuinka haluaisi!

Vai sittenkin LEUKA - Se osa mistä ainakin meidän suvun naiset tunnistaa, löytyy isoäidistä minuun asti. Tämä kertoo, että olen näille mahtaville naisille sukua, saanut kasvaa ja elää heidän hellässä huomassaan.

 

Siinä ne neljä kohtaa mitä minä siedän vähiten itsessäni. Mutta jokaisesta löytyi jotain hyvää. Jokaisella osalla on jokin tarina kuitenkin kerrottavana. Miksen siis olisi onnellinen näistäkin kohdista? Ja oli myös erittäin terapeuttista omalle ajattelulle haastaa sitä hieman. Oikeasti katsoa lähikuvia niistä kohdista kehoa, mitkä on itselle niitä suurimpia kipupisteitä ja muuttaa ajattelutapaa. Itse ainakin koen olevani taas yhden askeleen lähempänä sitä oikeanlaista sisäistä ajattelutapaa. Sillä kyllä tämä ulkoisten asioiden hyväksyminen tekee myös ajattelulle hyvää. Sitä ikäänkuin pystyy olemaan enemmän sinut itsensä kanssa, kun pystyy näkemään huonoissakin asioissa jotain positiivista.

 

Ja nyt on sinun vuoro katsoa peiliin!

-Tea-