Kun ei ole hyvä, vaikka kaikki on paremmin kuin hyvin.

Kun on tienristeyksessä ja miettii mihin jatkaa, kun tuntee enemmän kuin ikinä muttei osaa päättää mikä olisi itselle hyväksi. Kun pitäisi luottaa, että elämä kantaa ja vie eteenpäin. Kun haluaisi uskoa, että universumi antaa kyllä sulle kaiken mitä tarvitset.

 

 

Kun rakastat elämääsi, mutta silti et tiedä mihin suuntaan sitä veisit. Kun et halua luovuttaa, etkä antaa periksi, mutta silti mietit, että mitä jos meitä ei olisikaan. Siis ketään meistä toisiamme varten. Mitä jos tätä kaikkea ei olisikaan? Ja haluat pitää enemmän ja enemmän vain kiinni siitä mitä ympärillä on. 

 

 

Kun mietit missä haluat olla viiden vuoden päästä, etkä osaa kertoa siitä mitään. Kun haaveilet asioista, mitkä tuntuu aivan liian kaukaisilta tai täysin saavuttamattomilta. Kun havahdut kamalasta ajatuksesta; mitä jos tätä kaikkea elettyä elämää ei olisikaan ollut. Jos lapsuus olisi mennyt toisin, olisinko millainen. Jos en olisi kohdannut elämäni miestä, missä olisin? Jos emme olisi menneet tunteet edellä eteenpäin, mitä meillä olisi vai olisiko meillä mitään?

 

 

Kun huomaat ettet tiedä haluatko asioita mitä ennenkin. Kun sun koko oma ajattelutapa on mennyt uusiksi... kun näet itsesi täysin eri tavalla kuin ennen. Kun suhtaudut asioihin täysin eri tavalla kuin aiemmin. Kun huomaat muuttuneesi, mutta samalla huomaat ettei asiat ympärillä ole muuttuneet... mihin siitä jatkaa? Kun sulla on kaikki paremmin kuin hyvin, olet onnellisempi kuin ikinä ja silti et löydä paikkaasi tässä maailmassa.

 

 

Kun koet olevasi huonompi kuin kaikki muut, kun et oikeasti tiedä mitä elämältäsi tahdot. Tunnet huonommuutta, kun et tunne sopivasi mihinkään normiin. Kun haluaisit mennä, tehdä, toteuttaa ja edistää... mutta et silti tiedä mitä. Kun haluaisit hypätä kaikkeen mukaan, mutta silti pidättäydyt, sillä se jokin uskallus vielä puuttuu.

 

 

Elämä on hyvää ja rakastan kaikkea mitä siihen kuuluu. Silti jotain puuttuu... jotain mikä olisi täysin mun. Ja vain ja ainoastaan mun.

 

-Tea-