Kun leipurin teki mieli kakkua!

Mie teen TODELLA harvoin meidän perheelle mitään leipomuksia... Siis niin harvoin, että isommat lapsetkin jo valittelee, että voisi äiti joskus heillekin leipoa. Toki teen jotain piirakoita tai jotain nopeeta ja helppoa silloin tällöin ja syntymäpäivät hoidan lähes poikkeuksetta itse tehdyillä jutuilla... mutta harvemmin leivon ihan kakkua meidän perheelle. Mutta olimme tässä taannoin menossa ystävien mökille ja ihan muista kakuista jäi vähän tarvikkeita yli, joten siinä sitten tuumasta toimeen ja kakkua vääntämään. 

 

Pohjana toimi gluteeniton kakkupohja, mikä oli omasta mielestäni mennyt pieleen, mutta toimi tälläisessä pikakakussa oikein loistavasti. Tosin pohjan sai leikattua vain kahteen osaan eli täytettä tuli vain yksi kerros. Mutta eipä se haitannut, sillä täyteaineitakin oli "joitakin". Sekaan tupsahti hieman mascarponea, kermaa, mansikka-bonnea, sokeria, vaniljasokeria ja muutama liivate. Tämän seoksen alle kaavin mustikkahillon pohjat ja viskasin koko kakun hetkeksi pakkaseen, jotta se hyytyisi hieman nopeammin. Päälle miehen piti kyllä hakea mansikoita, mutta kerma, mustikat ja koristeeksi päässyt sitruunamelissa löytyivät jo omasta takaa. 

 

 

Mie olen näiden mansikkakakkujen kanssa jotenkin hieman yksinkertainen... ;) Mulle riittää hyvä maku ja se, että marjoja on paljon. Niiden tai kerman ei tarvitse olla täydellisesti pursoteltu vaan ilme saa olla sellanen "mökillä tehty", eli siis hyvinhyvin kotikutoinen. Mutta kyllä se nyt yksi mansikkainen kakku pitää kesässä syödä, ei se muuten ole kesä eikä mikään. Ja loppupeleissä mansikkakakkuhan ei juuri muuta vaatisi kuin jonkun pohjan, kermaa ja niitä suomalaisia mansikoita! Se vaan yksinkertaisesti toimii ja tuo kesään pienen lisän herkullisuutta! <3

 

 

Makeata ja mansikkaista viikonloppua! 

-Tea-