Kun taaperon kanssa seurakunnan perhekerhoon menin

 

Niin, monestihan sitä ajatellaan, että seurakunnan toiminnassa on mukana vain ja ainoastaan tosiuskovaisia - jos tälläistä kamalaa termiä voi käyttää. Mun elämässä seurakunta ja etenkin siis tämä meidän Kotka-Kymin seurakunta on kulkenut vahvasti mukana jo lapsesta lähtien. Olen itse käynyt lapsena päiväkerhossa, sillä äidin työ antoi myöten mulle muuten kotona olemisen. Muksuna juoksin varmaan jokaisen mahdollisen seurakunnan leirin läpi ja kävin kokkikerhossa. Näistä lapsuuden jutuista mulla on aivan valtavan ihania muistoja. Rippikoulun jälkeen lähdin myös mukaan isostoimintaan ja siltä ajalta on muistojen lisäksi matkassa edelleen parhaita ystäviä. Olen saanut kasteen, päässyt ripille ja mennyt naimisiin kirkossa. Mulle usko on henkilökohtainen asia ja siksi jokainen saa ajatella tästä asiasta omalla tavallaan. 

Kotkan seurakuntakeskus - ja tuo niin moneen otteeseen avattu ovi.

 

Omien lasten kautta seurakunnan toiminta on myös tullut tutuksi, eniten perhekerhon myötä. Tällä hetkellä tosin kaksi isompaa lasta jatkaa äidin jalanjäljissä myös kokkikerhossa, mikä muuten on mieletön juttu. Maksuton, kerran viikossa kokoontuva ryhmä, missä nämä lapset tekevät helppoja juttuja keittiössä. Meidän pojat tulevat kerhosta aina ihan innoissaan, milloin on leivottu muffineja ja milloin paistettu pizzaa. Perhekerhossa tosiaan ollaan käyty jo esikoisen kanssa - aikana lähes kymmenen vuotta sitten. Kakkosen kanssa on myös käyty samaisissa kerhoissa ja niiltäkin ajoilta mukana on edelleen äiti-ystäviä. Nyt kolmannen kanssa mulla on ollut maailman hienoin ajatus käydä vaikka ja missä, mutta toteutus on jäänyt aika harvaan kertaan. Viime perjantaina kuitenkin mentiin ja nyt kerronkin teille mitä kaikkea mieletöntä ja jännittävää kerhossa tapahtuu.

 

 

Perhekerho alkaa aina melkoisella yleisellä hälinällä, kun äidit ja lapset kokoontuvat seurakuntakeskuksen takkahuoneeseen. Tämä tilahan on mulle ollut joskus kuin toinen koti, joten sinne meneminen tuo aina tulvahduksen muistoja mieleen. Yleisen hälinän hälvetessä aloitetaan yhteinen hetki, minkä aluksi sytytetään kynttilä, lauletaan jokin lapsille sopiva virsi sekä luetaan rukous. Tämä osio on ainoa, mistä huomaa, että olemme seurakunnan kanssa tekemisissä, muuten koko kerho kulkee lasten tahtisesti ja täysin lasten leikin nojalla. Eli ei missään nimessä kannata pelätä liikaa uskonnollisuutta näissä kerhoissa. Toki jos kerhot muuten kiinnostaa, mutta tämä osa ei omaan vakaumukseen istu, niin en usko, että kukaan laittaa pahitteeksi vaikka tulisi kerhoon sen 15 minuuttia myöhemmin. 

"kädet ristiin..."

 

Yhteisen aloituksen huipentuma on se, että lauleskellaan kaikki laululeikkejä ja mm. leipuri hiiva sekä pikkuiset kultakalat olivat tällä kertaa hittejä. Ja lapset innostuivat oikein tanssimaankin laulujen tahtiin.

 

 

Kaiken temmellyksen jälkeen onkin yksi odotetuimmista hetkistä käsillä, nimittäin pullakahvit. Perhekerhossa on kolikkokulho, mihin jokainen lapsi tottakai haluaa käydä oman pullansa maksamassa, jotta herkuttelu voi alkaa. Meidän Vertti oli sen verran nopea tapaus tässä pullan haussa ettei kuvaa edes ehditty tilanteesta ottamaan, vaikka muuten parin tunnin aikana tuli räpsittyä lähes 600 kuvaa. Tämä pulla on kuitenkin THE juttu! Ja tästä syystä meilläkin tämä perhekerho tunnetaan ennemmin nimella pullakerho, ainakin "since 2010".

 

Pulla saattoi kyllä hänen mielestä loppua kesken, kun ei vanhemmat antaneet ottaa kuin yhden...

 

Kun aikuisetkin ovat saaneet kahvinsa hörpittyä ja takkahuone on yhdessä siistitty leluista, siirrytään alakertaan saliin. Ja voi sitä iloa ja onnea, kun saa juosta isossa salissa vapaana. On palloja, trampoliini, nauhoja, renkaat ja PALJON TILAA JUOSTA. Eli siis ihan kaikki, mitä nyt tuollaiset taaperot kaipaavat viihtyäkseen. Toki kaikissa seurakunna  tiloissa ei välttämättä löydy näin hienoa tilaa, kuin Kotkansaaren seurakuntakeskuksessa, mutta silloin päästetään lasten luovuus valloilleen muilla keinoin. Muistan ainakin Hovinsaaren kerhosta, että olemme mm. askerrelleet, pelanneet palapelejä, lukeneet kirjoja sekä leikkineet autoilla, mitä nyt kukin milläkin etkellä on halunnut tehdä. 

 

 

Meillä sattui tälle kerralle niin ihanasti, että saatiin isikin mukaan. Ja oli kerhossa paikalla toinenkin mies, joten kannustaisin kaikkia isejä ja isihenkilöitä menemään vain rohkeasti mukaan. Lapset ainakin nauttivat toistensa seurasta ja temmellyksestä.

 

 

Lasten lisäksi näistä kerhoista toki nauttivat myös äidit. Mikä on sen ihanampaa, kuin istahtaa hetkeksi alas ja juoruta hetki muiden samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Tai itsekin kontata sen taaperon kanssa siellä lattialla, kun tuntee kuitenkin sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta muiden äitien kanssa. Ja muistan minä joskus huonon päivän ollessa päällä, kertoneeni sen kerhossa ja tällöin on kyllä äiti-ihmistä autettu ja annettu istua se kahvikupillinen ihan rauhassa. Kaikkion jaettuna jotenkin vähän helpompaa ja siitähän tässäkin kerhossa on kyse. Perheistä, yhteisestä olemisesta sekä toinen toisensa tukemisesta. 

 

-Tea