Lasten ja nuorten ulkonäköpaineet on ihan todellinen juttu!

Iso ja vaikea asia, monisyinenkin. Minulle tämä aihe tuli taas konkreettisesti eteen eilen kun yksi ystäväni julkaisi facebookissa koulukirjasta kuvan. Kuva oli viattomasta ekanluokan äidinkielen kirjasta ja veti mun karvat pystyyn niin kovasti, että kuppi meinasi mennä nurin. Toki tiedostan ettei asia varmasti kaikille olisi mennyt yhtä syvälle, mutta minulle meni ja mun mielestä näihin asioihin pitäisi jo vihdoin tulla muutos.

 

 

Siis ekaluokkalaisen kirjassa... Tuo kyseinen Dinohan ei tietenkään voi tehdä mitään muuta D-kirjainta sisältävää asiaa kuin LAIHDUTTAA! Mun sydämeen sattuu tällänen jo ihan omakohtaisesti. Itse kun olen kokenut sen miten paljon ulkopuoliset mielipiteet vaikuttavat lapsuuteen ja nuoruuteen. Itse kun olen kokenut sen mitä tapahtuu, kun ei tunne kuuluvansa tähän maailmaan juuri sen pyöreytensä tai muuten ulkomuotonsa takia. Ymmärrän toki myös sen, että tämä nyt on vain yksi kirjan tehtävä ja ehkei pitäisi provosoitua siitä näin paljon, mutta näin nyt vaan kävi.

 

Media luo meille nykypäivänä aika paljon ihanteita ja näyttää kuvaa siitä millaisia meidän ihmisten tulisi olla. Siis ihan vauvasta vaariin oikeastaan. Usein ulkonäköön liittyvät ihanteet opitaan jo siellä lapsuudessa sekä nuoruudessa, eikä niistä ole helppo päästä aina vanhemmallakaan iällä eroon. Ei se toki mahdotonta ole, mutta vaikeampaa varmasti. Jotenkin nykypäivänä on ihan ok, että ruumiillinen tyytymättömyys on ihan normaalia ja asialle kuuluu tehdä jotain. Lisäksi ulkonäkö saa paljon huomiota ja usein se huomio menee jopa liian pitkälle ja siihen perustetaan liikaa omaa minäkuvaa. Ulkoiset asiat on kuitenkin ihan eri asia kuin koko ihminen - hänen persoona sekä minäkuva.

 

Tämäkin asia on hankala. Tottakai lasten ja nuorten ylipaino on todellinen ongelma, jos sitä siis on ongelmaksi asti. Kyse ei olekkaan siitä etteikö se olisi vakavasti otettava asia, vaan kyse on siitä millä tavalla asiat esitetään ja miten niitä viedään eteenpäin. Meille toitotetaan jokaisesta tuutista laihduttamista ja tervettä elämää, mutta kuka sen loppupeleissä määrittää? Miten loppupeleissä kaiken aikainen laihduttaminen liittyy terveeseen elämään? Jos aina pitäisi olla kauniimpi ja parempi ja laihempi, niin mitä se oikeasti käytännössä on? Mikä se on se täydellinen vartalo ja mistä sen määritelmä tulee? Etenkin jos kyse on lapsista ja nuorista, jotka vielä kasvavat ja kehittyvät.

 

Mitä kun kaiken tämän toitotuksen ottaa vastaan hieman heikolla itsetunnolla tai vääristyneellä kehonkuvalla varustettu lapsi tai nuori? Mitä kun se vielä niin lapsen elämää elävä ekaluokkalainen lukee kirjasta Dinonkin laihduttavan? Se voi iskeä syvemmälle sieluun, kun mitä me aikuiset ajatellaankaan. Jos me ulkoapäin saamme jo niin paljon ohjeita siitä, millaisia meidän tulisi olla, niin miksi vielä koulukirjankin pitää sitä toitottaa? 

 

 

Välillä mun on pakko ihmetellä mikä tätä yhteiskuntaa vaivaa? Toki, kuten jo sanoinkin niin en kannusta ketään ylipainoisuuteen, vaan haluan herätellä tällä meitä aikuisia siihen millaisessa maailmassa meidän lapset kasvavat. Mediaa yksin ei voi syyttää, sillä tähän asiaan vaikuttaa niin moni muukin asia. Silti itse koen ettei tämä ulkoapäin tuleva paine useasti ainakaan helpota lapsen tai nuoren minäkuvan kehitystä. Kun kaikki laihduttaa, niin siinä helposti jo ensimmäistä luokkaa käyvä lapsi kokee itsensä huonoksi ja miettii tarvitseeko hänenkin tehdä itselleen jotain. Kaikille ei niin käy, mutta osalle tästä syntyy todelliset paineet, kierre ja mahdollisesti jopa syömishäiriö. Tästä voin puhua ihan oman kokemuksen äänellä. Kaikille ihmisille se ei sitä tee, mutta osalle tekee ja osa saattaa vielä näin 34-vuotiaana taistella näitä demoneita vastaan ja opetella edelleenkin hyväksymään itsensä ihmisenä. Itse en haluaisi kenenkään lapsen kokevan samanlaista kamppailua itsensä kanssa, kuin mitä esimerkiksi juurikin minä olen joutunut käymään. Jos tuon yhden lauseen poistaminen tuosta kirjasta soisi edes yhdelle lapselle vähemmän paineita sopeutua joukkoon, niin eikö se olisi sen arvoista?

 

-Tea