Levoton tyttö!

Rakastan rutiineja ja sellaista normaalia elämää. Mutta kaipaan siihen myös vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Mun muutoshalu on välillä aivan valtava ja levottomuus kytee aina jonkun aikaa ja pääsee sitte pinnalle tavalla tai toisella. Tämä levottomus on laittanut mut aikoinaan muuttamaan Helsinkiin ja siitä Brysseliin. Se sama levottomuus on saanut meidät muuttamaan, opiskelupaikat vaihtumaan ja jopa saattanut yhden lapsen aluille. Se sama levottomuus näkyy välillä pienempinä muutoksina ja välillä suurina elämänmullistuksina. Tasaisin väliajoin se kuitenkin nousee ja saa mut lähes hulluksi.

 

 

Tämä tällä hetkellä meneillään oleva levottomuuden aika toi mukanaan töistä irtisanoutumisen. Sen, että haluan löytää jotain uutta elämääni sille saralle. Se toi sen, että selaan työilmoituksia etsien sitä jotain ja selaan kouluja, että mitä sitä olisi voinutkaan tehdä. Se toi mukanaan sen, että haluan mennä ja kokea. Elää niin ettei mun tarvitse kymmenen vuoden päästä miettiä, että olisimpa silloin uskaltanut elää ja tehdä erilaisia asioita. Se on tuonut myös sen, etten ole enää varma onko mun loppuelämä edes Kotkassa. Se riippuu paljon siitä, mitä elämä eteeni heittää, sillä enää en halua antaa minkään pidätellä mua.

 

 

Levottomuus on tuonut mukanaan tällä kertaa laajemman katsantokannan. Se on tuonut syviä vesiä ja kymmeniä puhuttuja keskusteluja. Se on tuonut mukanaan epävarmuutta ja joskus jopa paniikkia siitä jaksaako elämä kuitenkaan kantaa. Se on tuonut myös rauhaa ja varmuutta muhun. Sellaista luottoa itseeni ja itsevarmuutta omista taidoistani. Levottomuus on kertonut mulle tällä kertaa, että minä pärjään vaikka elämässä tapahtuisi mitä tai vaikka tämä tästä heilahtaisi mihin tahansa. Levottomuus on tällä kertaa luvannut, että musta voi vielä isona tulla jotain hienoa.

 

 

-Tea-