Meidän perheen hiihtoloma - tekemistä pienellä budjetilla

 

Meidän perhe on HYVIN perhekeskeinen. Välillä tuntuu, että monen on vaikea ymmärtää kuinka tiivis tiimi meillä onkaan. Me tehdään suurin osa asioista yhdessä, sillä niin me vaan tykätään. Koko porukalla ja yhdessä olemalla. Mulle itselleni perhe on kaikista tärkein asia, se mun suurin haave on tässä toteutunut ja vaalin sitä viimeiseen asti. Karsin kaiken muun elämästäni, jos vaan perhe sen vaatii ja viime aikoina näin on vaatinut hyvin pitkälti.

 

 

Mutta niin, se hiihtoloma, se alkaa vedellä tänään viimeisiään. Samoin alkaa myös tämän äidin kotona oleilu käydä vähiin, sillä viimeinen viikko kotona starttaa huomenna. Siksi halusimmekin viettää mahdollisimman paljon aikaa perheen kesken lomalla, nyt kun meillä oli myös isimies mukana lomailemassa (vaikka siis täysin lomaa mulla itselläni ei ollutkaan). Olimme jo etukäteen miettineet, että jokaiselle päivälle olisi kiva keksiä jotain pientä tekemistä, pienellä budjetilla, sillä ei tämä 98prosenttinen kotiäitys huikeita tuloja tuo. Mutta jotain spesiaalia keksittiin monellekin päivälle. 

 

Viime sunnuntaina kävimme pitkästä aikaa koko porukalla uimassa. Ja voi mikä uintikärpänen meihin kaikkiin iskikään. Taaperoa hieman alkuun tilanne ja vesi jännitti, mutta nopeasti pääsimme siitä ylitse. Lopulta sain houkuttelemalla houkutella sinihuulista jääkalikkaa mukaani saunaan ja pois uimalasta. Vielä uimalan parvelta hän katseli altaalle kaihoisasti, mutta uusi kerta on jo suunnitteilla.

 

  

Maanantaina me suunnattiin kirjastoon lainaamaan kaikille lomalukemista. Kirjasto kuuluu kyllä meidän normaaliinkin arkeen, mutta nyt me käytiin siellä koko perheen voimin ja ihan kaikessa rauhassa. Maanantaina irtaannuin hetkeksi myös perheestä ja kävin ystäväiseni kanssa leffassa katsomassa Fifty Shades Freedin, mikä yllätti mut positiivisesti. En tykännyt ekasta osasta yhtään, ehkä odotin siltä liikoja, koska sitä niin paljon hehkutettiin... toista osaa en ole edes nähnyt, mutta sain ystävältäni pienen priiffauksen siitä ja koska tästä Freedistä en odottanut MITÄÄN, niin se pääsikin yllättämään. 

 

 

Tiistaina tehtiin ensimmäistä kertaa ikinä kotona sushia. Hienosti lapset pyörittelivät riisistä "palleroita" ja asettelivat päälle tulevia tarpeita riviin. Ihan ei makit olleet parhaimman näköisiä, mutta maku puolestaan oli oikein hyvä. Ja taitaa se tässäkin hommassa olla, että harjoitus tekee mestarin.

 

 

Keskiviikkona olimmekin Meijän keittiöllä koko poppoo ja siitä kirjoittelin TÄSSÄ postauksessa tarkemmin. Torstai liittyi jälleen kerran keittiöön, kun innostuttiin leipomaan pullaa. Ja siitähän syntyi sitten vaniljapullaa ja Nutellapullaa ja marjapiirasta. Lasten kanssa on niin kiva tehdä keittiössä asioita, meillä halutaan aina auttaa, jos vaan kyseessä on itselle tulevat leipomukset. Niissä en ole niin tarkka, kuin sitten muille tarjottavissa... mutta todella taitaviksi on nuo lapsetkin vuosien saatossa oppineet, samalla kun tämä äiti on kasvatellut hermoja.

 

 

Perjantaina me sitten panostettiin hieman enemmällä efortilla ja toki myös hieman suuremmalla rahallisella summalla. Päräytimme meinaan Vantaalle. Ensin äiti pääsi omaan "taivaaseen" eli Confettiin hankkimaan muutamia kaapista uupuvia kakkutarpeita, siis niitä tarpeellisia, ei mitään ylimääräisiä. Sen jälkeen päästiinkin lapsien jo hetken aikaa odottamaan SuperParkiin. Pakko myöntää, että koko perhe nautti ihan suunnattomasti siellä riehumisesta. Isommat olisivat jaksaneet kauemminkin, mutta melkein kolmen tunnin oleilun jälkeen taapero alkoi osoittaa niin tiukkoja väsymisen merkkejä, että katsottiin parhaaksi lähteä pois. Siitä kurvattiin vielä Helsingin keskustaan hieman kävelemään ja syömään mielettömät pizzat Via Tribunaliin. Ja illaksi kotiin, ehdittiin just seitsemältä alkavaksi saunavuoroksi lämpöiseen.

 

Confetissa

 

Lauantaina mie vietin Kotkan kierrätyspajan 1-vuotissyntymäpäiviä ja tästä heitetiin isimiehen kanssa läpsystä vaihto (hän lähti treeneihin), kun lähdin viemään kahta lasta mummilaan hetkeksi hoitoon ja yhden kanssa suuntasimme kokeilemaan kiipeilyä. Minä siis en, korkeanpaikankammoineni kokeillut, vaan Superparkissa innostunut ekaluokkalainen. Ja hänhän innostui vielä ihan hurjasti lisää lajista... täytynee siis harkita uuden harratuksen aloittamista ihan tosissaan.

 

Siellä hän on, liikuntasalin katossa.

 

Tänään ollaankin sitten otettu ihan rauhallisesti. Laiteltu kotona paikkoja ja pesty pyykkiä, jotta uusi viikko saisi alkaa suht puhtaalta pöydältä. Mulla vatsaa kutkuttelee kiva pieni jännitys sekä innostus... ja toisaalta rutistan taaperoa kaksin käsin väkisin sylissäni, sillä kohta päästän hänestä tietyllä tavalla irti. Tämän kolmannen ja mun viimeisen lapsen laskeminen päiväkotiin ja uudenlaisen arjen vastaanottaminen on tuntunut yllättävänkin rankasti mun mielessä. Vaikka tiedän, että just tätä koko meidän perhe nyt kaipaa ja tää tulee olemaan vain hyvä asia, niin äidin mieli, minkä sille tekee. Ihanaa kuitenkin on se, että tämä meidän lomaviikko sujui näin mahtavissa fiiliksissä, niin hyvillä mielin tässä odotellaan uuden arjen koittamista... ensi viikolla luvassa viimeisiä asioita "kotona" ja mm. päiväkotiin tutustumista.

 

Ihanaa sunnuntain jatkoa ja mahtavaa viikkoa teille kaikille sinne ruudun toiselle puolelle. <3

-Tea-