Mistä tämä tälläinen kevät tuli?

 

Ihan yks kaks ja yllättäen tuli toukokuu, ihan yhtä yllättäen kuin mulle tuli huhtikuukin. Aika on mennyt kuin siivillä kaiken uuden opettelussa ja viimeiset kuukaudet ovat vierineet hurjalla vauhdilla. Blogi on ollut monesti mun mielessä, mutta en vain ole saanut aikaiseksi kirjoittaa. On ollut liikaa elämää elettävänä ja olen toisaalta nauttinut siitä ettei enää töiden ja lasten kanssa vietetyn ajan jälkeen ole tarvinut stressata blogin kiroittamisesta. Olen antanut itselleni aikaa myös vain olla. Mutta nyt ei enää sormet malttaneet pysyä pois näppäimistöltä ja eikö se silloin kerro vain jotain hyvää... loma blogista on tehonnut ja nyt on uutta virtaa kirjoitella.

 

 

Uusi elämäntilanne töineen ja päiväkoteineen on ollut mieletöntä. Niin sanan hyvässä kuin huonossakin mielessä. Kaikki uuden opettelu, uudet rytmit ja täysin uudella tavalla koostettu arki on olleet aikaa vieviä. Stressitasoja on nostanut myös yksi sellainen asia, minkä ihan tietoisesti pidän poissa somesta. Sanottakoon kuitenkin sen verran, että tilanne alkaa näyttäytymään tämänkin osalta jo valoisampana. Kaiken tämän lisäksi meidän perhe etsii uutta asuntoa, vuokrakotia missä jatkaa elämistä vielä ainakin hetkisen ennen ajatusta mahdollisesta omasta talosta... sekin tähän samaan syssyyn, niin kyllä on ollut pää täynnä asiaa. Ja minut tuntien, en laske itseäni kovinkaan helpolla kaikkien tälläisten asioiden kanssa, joten todellakin mieli on rasittunut ja käynyt ylikierroksilla. 

 

 

Jenkkifutis on ollut mun osalta katkolla jo jokusen aikaa... Toni puolestaan on treenannut sitä ahkerasti ja hyvä näin. On ollut ilo seurata sivusta, kuinka toinen nauttii aivan suunnattoman paljon pitkästä aikaa jostakin lajista. Ihan kun koko mies olisi saanut kaikkeen uutta draivia, kun on mieleinen harrastus. Tansseista mulla oli näytös viikko sitten ja jo hetken päässä muhinut ajatus ohjaajanuran narikkaan laitosta varmistui loppumetreille mentäessä. Nyt siis hengähdän ainakin hetken myös tanssin ohjaamisesta ja nautin muusta tekemisestä. Oikeastaan on aika vapauttava tunne ainakin näin kesää kohden mentäessä huomata, että töiden lisäksi ei ole mitään ns. velvoittavaa menoa, voin siis mennä lenkille just silloin kun siltä tuntuu tai napata kirjan käteen jos se tuntuu oikealta sillä hetkellä. On ihana tuntea kuinka se kaikki suorittaminen pikkuhiljaa taas kevenee mun harteilta.

 

 

No ja mitäs muuta tässä viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut.... Ahhh, hiusten väri on muuttunut ja yhdet kolmevitoset tuli vieteltyä. Nyt ollaan siis lähempänä sitä neljääkymmentä kuin kolmeakymmentä. Mutta eipä tuo ole paljon mun päätä vaivannut, siis se ikä meinaan... Nythän mulla vasta on se tietynlainen elämä alkanut, siis se kiireinen lapsiperhearki sulautettuna työarkeen. Eli elämme ruuhkavuosia ja ainakin tällä hetkellä, kaikesta kiireestä ja ylimääräisestä stressistä huolimatta, nautin siitä.

 

-Tea-