Myytit murtuu myös lasten takia

Miksi läskimyytinmurtajat ja vaakakapina ovat NIIN tärkeitä mulle. Toki ihan itsekkäistä syistä, oman itseni ja kokemuksieni takia, mutta myös lasten. Eikä vain omieni, vaan kaikkien lasten. Joten tästä pieni sananen mun omasta näkökulmasta varustettuna ehkä kaikkien aikojen huonompi laatuisilla kuvilla.

 

Olen itse ollut se lapsi, joka on pyöristymisensä takia joutunut "väärille raiteille". Olen asiasta kertonut jo tässä postauksessa, mutta tänään aioin hieman toistaa itseäni. Ala-asteen viimeisinä vuosina tosiaan tuli muutos mun hyväksyvään minäkuvaan ja aloin tuntea itsestäni huonommuutta. Lihoin lyhyessä ajassa liikaa ja terveydenhoitaja kiinnitti tähän huomiota. Olen kätkenyt esitetyt asiat tarkasti mielestäni, joten en muista miten asioista on kanssani puhuttu, mutta luulen ettei kovin hyvin. Se miksi näin luulen on se, että tästä pisteestä kaikki alkoi. Siitä alkoi lääkärissä, testeissä, ravitsemusterapeutilla jnejne. juokseminen. En tosin muista kuinka paljon näissä ylipäänsä juoksin, mutta riittävästi siihen, että lapsenmieleni horjui. Riittävästi siihen, että siitä lähtien olen kokenut alemmuutta ja huonoutta ja kuvitellut AINA olevani se isoin. Siitä alkoi mun matka isona tyttönä, jonka ei kuulukkaan saavuttaa mitään tai päästä mihinkään. Toisaalta olen tyytyväinen, että minunkin kohdallani asiaan puututtiin, mutta luulen, että keinot ja tavat olisi pitänyt olla lapsen ja nuoren kanssa hieman toisenlaiset.

 

 

Siitä alkoi matka kohti syömishäiriötä, kohti huonoa itsetuntoa ja koko loppuelämää määrittelevää minäkuvaa. Kahdeksannella luokalla kyllästyin ja päätin aloittaa laihduttamisen... eli lopetin syömisen! Söin omenan päivässä ja harrastin tanssia. Tottakai laihduin ja koin itseni paremmaksi, vaikka olon on täytynyt olla aivan kamala. Silloin pistin ensimmäisen kerran koko kehoni sekaisin. Ja samalla pääni. Mutta sain vain kehuja, koska en laihtunut alipainoiseksi... mua kehuttiin eikä kukaan tajunnut kysyä miten tai miksi olin laihtunut. Ja sekös ruokki mun itsetuntoa. 

 

Tuosta ala-asteesta asti olen siis tuntenut omaavani lihavan tytön identiteetin. Tuosta kahdeksannesta luokasta lähtien puolestaan olen tiennyt kuinka vähän voin syödä ettei jalat lähde alta tai kuinka piilottaa ruokaa niin ettei kukaan sitä huomaa. Sitä kautta opin myös salaa syömisen. Sen miten hiljaa voin avata suklaapatukan tai karkkipussin ilman että kukaan kuulee. Syömiseen, siis ihan siihen perus-terveelliseenkin, on aina ala-asteelta lähtien kuulunut häpeä, eihän isot tytöt syö! Eihän??? Toisaalta opin nopeasti ahmimisen, toisaalta osaan olla syömättä, toisaalta osaan maata sohvalla soimaten itseäni ja toiseelta tiedän miten tehdä selkä- ja vatsalihasliikkeitä täysin äänettömästi. Hyvät lähtökohdat!

 

 

Omien kokemusteni kautta en missään tapauksessa haluaisi kenenkään lapsen joutuvan kokemaan samaa. Lasten ylipaino on nykyään ongelma, mutta niin on myös se millä tavalla asioihin puututaan. Aina ei todellakaan ole paras keino syöttää tätä "olet liian painava"-tietoutta lapselle itselleen... joskus tieto voisi kulkea vaikka vanhempien kautta. Myös terveydenhoitajilla ja muilla lasten terveyden ja hyvinvoinnin kanssa työskentelevillä pitäisi olla enemmän työkaluja ja ammattitaitoa puuttua asiaan järkevästi. Ja en tietenkään sano etteikö tälläkin saralla osaavia hoitajia ja lääkäreitä olisi. Ammattitaitoakin varnasti on, mutta jotenkin tuntuu, että mitä enemmän resursseja leikataan sitä enemmän minun tarinani kaltaisia asioita pääsee tapahtumaan. 

 

En missään tapauksessa haluaisi, että omat lapseni joutuisivat elämään lapsuuttaan ja nuoruuttaan noin vääristyneen minäkuvan kanssa kuin minä. En missään tapauksessa haluaisi, että he kuvittelevat olevansa liian paljon tai liian vähän jotain sopiakseen porukkaan tai tähän yhteiskuntaan. Haluan opettaa lapsilleni sen, että kaikilla on ihmisarvo ja jokaisella on oikeus toteuttaa itseään juuri sillä tavalla kuin itse haluaa. Haluaisin, että he kasvaisivat yhteiskunnassa, missä ketään ei arvoteta ulkoisten seikkojen kautta. Mielestäni joaisella lapsella on oikeus kasvaa turvallisessa ilmapiirissä ja ajatella itsestään hyvää. Jokaisen lapsen pitäisi voida elää hyvä lapsuus!

 

Mun täydelliset murupullat! <3

 

-Tea-