Oivalluksia omasta kirjoittamisesta

 

Olen aina rakastanut kirjoittamista. Siltikin rakkaudesta huolimatta olen myös hävennyt sitä aina. Epäilen vahvasti, että mulla on jonkin sorttinen lukihäiriö, mikä tekee kirjoittamisesta vaikeaa. Yhdyssanat tuottavat ongelmia, A- ja E-kirjain vaihtavat useasti paikkaa ja kaksi perättäistä kirjainta menevät helposti keskenään sekaisin, näin esimerkiksi. Mutta eihän mulla mitään diagnoosia ole, ei sellaisia ole mun kouluaikana "saatu", kuin todellisissa vaikeuksissa. Ja tällä minä olen pärjännyt.

 

Olen aina kirjoittanut paljon, päiväkirjoja, runoja, listoja, blogeja. Mutta en ole koskaan kokenut olevani varsin hyvä siinä. Juurikin tuon oikeinkirjoittamisen takia. Eilen kuitenkin koin jonkinmoisen "herätyksen" kun luin joulupukilta saamaani Satu Rämön ja Hanne Valtarin kirjoittamaa Unelmahommissa-kirjaa.

 

 

Kirjassa Hanne Valtari kertoo omasta lukihäiriöstään, aivan täysin kuin minun sanoin. En ole oikein koskaan osannut asiaa itse ilmaista niin hyvin ja olen myös miettinyt, että taidan olla ihan itse keksinyt koko lukihöiriön, joten en hirveästi ole siitä kehdannut huudella. Nyt Hanne kuitenkin puki kaikki mun vaikeudet sanoiksi painettuun kirjaan ja se jotenkin päästi mut myös pannasta. Hanne kuitenkin kaikista vastoinkäymisistä huolimatta kirjoittaa nykyään ammatikseen.

 

 

Ei minusta varmasti näillä oivalluksilla mitään ammattikirjoittajaa tule, mutta ehkä voin hieman hengähtää tämänkin asian suhteen. Voin siis jatkossa jatkaa kirjoittamista ja harjoittaa taitoani ilman suurta häpeää. Voin ihan hyvin jatkaa blogiini kirjoittamista ja harjoitella sitäkin kautta oikeinkirjoitusta. Lisäksi tämä lisäsi mun intoa lukemista kohtaan taas roimasti, sillä sitä kauttahan oppii myös paljon kielestä. Aloin myös eilen illalla jo etsiä jotain kirjoittamisen kurssia mille voisin osallistua ja petrata taitojani. En vielä sopivaa löytänyt, mutta jos jollakulla on jokin mielessä niin saa vinkata. 

 

 

Tästä eteenpäin aion siis petrata kirjoittamisen taitojani, mutta lukemalla ja kirjoittamalla ilman häpeää. Jotenkin kuitenkin koen, että mulla voisi olla jotain annettavaa tälle maailmalle tätäkin kautta. Sillä, kuten Hannekin kirjassa kirjoitti: kaikesta huolimatta rakastin (ja rakastan edelleen) kirjoittamista.

-Tea-