Paljastuksia ja sunnuntain positiiviset

Olen viimeisen kahden viikon aikana joutunut järjestämään meidän perheen arkea hieman uusiin uomiin. Olen laittanut hakemuksia ja tehnyt erinäisiä siirtoja, jotta meidän elämämme jatkossakin sujuisi mahdollisimman mutkattomasti. Olen pyrkinyt raapimaan aikatauluista paljon asioita pois, jotta olen saanut nauttia hetkistä ja pitää pieniä ihmisiä lähelläni mahdollisimman paljon. Olen nauttinut vapaista päivistä ja kiireettömyydestä sekä suunnittelemattomuudesta. 

 

Sillä kyllä, ihan pian meidän perheen arki muuttuu radikaalisti, koska kyllä minä lähden töihin. Ja jos kyse olisikin vain minun töihin lähtemisestä, niin mikäs siinä, mutta kun huomioon pitää ottaa koko muu perhe. Kuinka tilanne muuttuu, kun äiti ei olekkaan enää kotona kaiken aikaa. Olen tehnyt tähän asti töitä vain sen n.7,5 tuntia viikossa ja jatkan tätäkin hommaa, mutta mukaan astuu nyt myös toinen työ. Työ joka vaatii sen, että nuorin lapsista aloittaa päiväkodin. Työ joka määrittää keskimmäisen lapsen kouluun ja sieltä pois menemisiä niin, että hän joutuu yksi kaks pärjäämäänkin näissä asioissa yksin. Tai yksin ja yksin, isoveljensä kanssa, mutta kuitenkin täysin eri tavoin kuin tähän asti.

 

 

Mulla on elämässäni ollut tähän mennessä kaksi oikeasti suurta haavetta. Toinen on saada lapsia ja niitä olen nyt saanut kolme. Heidän kanssaan olen saanut kulkea äitiyden matkaa jo lähes 11 vuotta. Tämä haave on osaltaan jo täyttynyt ja nyt vain nautin siitä, että olen ollut niin onnekas tämän haaveen kanssa. Toiseksi olen unelmoinut kahvilasta, omasta ihanasta sopesta, mutta tämä on antanut odotuttaa. Silti tuo haave numero 1 pitää mua vielä niin kiireisenä, että itseni tuntien en koe vielä olevani riittävän "valmis" antamaan täyttä panosta haaveelle numero 2. Mutta tuleva työni ei voisi paljon lähempänä tuota haavetta olla. Pääsen sekä leipomaan, että tekemään asiakaspalvelua kahvilassa. Täydellinen sattuma tähän elämäntilanteeseen.

 

Niin kauan kuin olenkin asioiden kanssa kipuillut, olen kuitenkin jossain syvällä sisimmässäni uskonut siihen, että se jokin minua vielä odottaa. Niin on myös mieheni sanonut moneen kertaan matkan varrella, jos minä olen alkanut uskossa itseeni horjua. Hartaasti toivon, että tässä se nyt olisi, asia mitä kohti olen tietämättäni kulkenut. Ja voitte vain uskoa kuinka innoissani ja onneissani tästä asiasta olen. Vihdoin pääsen kokeilemaan sitä, mistä olen jo pitkään haaveillut. Vihdoin saan tehdä jotain minkä tiedän hallitsevani, kunhan taas muistutan kaiken itselleni mieleen. Samaan aikaan toki, asian ollessa minulle näin tärkeä ja iso ja innostava, pelkään sen vielä kaatuvan johonkin, mutta pyrin työntämään nämä ajatukset sivuun mielestäni.

 

 

Tässä siis yksi ISO asia, mikä on laittanut mut sekä hämilleni, että hymyilemään enemmän kuin mikään pitkään aikaan. Tähän sunnuntaihin mahtuu myös ihania pieniä hetkiä, kuten uimahallissa käynti perheen kesken sekä ihanan ystävän luona vietetty vaatekutsu-hetki. Eikä tämän päivän fiilistä vähennä se, että vaikka huomenna on maanantai, niin meillä kukaan ei lähde heti aamusta mihinkään, sillä meillä on loma!

 

 

Nauttikaa, iloitkaa ja eläkää täysillä. Jokainen ovi  kannattaa avata, sillä koskaan ei tiedä mitä sen takana voikaan olla.

-Tea-