Perjantai-ilta ja Players Sports Bar!

Pääsin viime perjantaina muutaman muun bloggaajan kanssa tutustumaan Kotkalaiseen Playersiin eli siis sporttibaariin kuten koko nimikin kertoo. Olen toki paikassa käynyt ennenkin, joten ei paikka täysin tuntematon mulle ollut. Oon ollut siellä myös yksissä Huuman henksan pikkujouluissa ja sillon tuli keilattuakin. Tällä kertaa meinaan jouduin "Minun elämäni, minun palapelini" blogin Sannan järkkäämän joogan vuoksi menemään Playersiin hieman myöhässä ja tuo keilaamisen ihanuus jäi multa väliin. Oon keilannut eläessäni sen kerran... tai jos oikeen tarkkaan mietin ni oon saattanut keilata kahdesti, joten tavallaan harmitti missata tilaisuus. Ja sitten toisaalta ei harmittanut yhtään! ;) Radat kuitenkin on aivan mielettömän hienot. 

 

 

 

Me tultiin Sannan kanssa joogasta juuri sopivasti paikalle syömään! Ja siis mikäpäs muukaan mulla olisi ollut mielessä tosiaan kun se ruoka! ;) Ja kun eteen kannettiin tällänen lauta ni eihän siinä muuta voinut kun herauttaa veden kielelle. 

 

 

Ruoka oli ihan sairaan hyvää! Vaikka mie en kyllä syö noita wingsejä (joo, tiedän olen outo! En syö myöskään pekonia...) niin silti sain vatsani enemmän kuin täyteen. Toisaalta jos tuon laudan olisi saanut koota täysin itse niin matkassa olisi ollut mun suurinta herkkua mozzarellatikkuja. VinkVink! ;) Ja ehkä jopa niitä ihania juustolla täytettyjä jalapenoja... Jooh, ja mitähän sitä söisi tänään iltapalaksi... MIKÄ MUUKAAN MULLA OLIS MIELESSÄ KUN RUOKA??? :DDD

 

TsinTsin

 

Playersissa oli myös Naurusaaren Stand Up-klubi tänä samana perjantaina ja toki me jäätiin katsomaan se. On jotenkin hienoa nähdä miten erilaisia koomikoita ja stand up-tyylejä suomestakin löytyy. Kaikki ei kolahda tietenkään muhun ja niinhän sen kuuluukin mennä - jokaiselle tyylille jotakin! Illan pääesiintyjänä oli tällä kertaa Heikki Vilja. Heikki on mulle tuttu tapaus, sillä hän on Marja Hintikka Liven yleisön lämmittelijänä aina ennen suoria lähetyksiä... mikähän tälläsen virallinen nimi on???... eli olen Heikin juttuja näissä merkeissä päässyt kuuntelemaan jo muutamaankin otteeseen. Jotenkin pidän Heikin tyylistä ja rakastan sitä sellaista absurdia kertomista lapsista... olihan se vaan melkonen. Naurulihakset kipeinä me sitten jatkettiin Playersistä matkaa niinkin mielenkiintoisen paikkaan kuin koteihimme nukkumaan. MUTTA tästä olisi ollut hyvä jatkaa iltaa jos ja vaikka mihin jos ei pitkä päivä takana olisi painanut niin paljon. 

 

 

 

-Tea-