Pinnallisuuksia pinnan alla -siirretty vanhasta blogista

Minä olen se tyttö, joka on aina ollut "hyvä jätkä". En ole koskaan ollut mikään tyttömäisin tyttö, en niin sisäisesti kuin ulkoisestikaan. Laihduttuani sen lähes 30kiloa kuitenkin löysin osan naiseuttani. Toki se kaikki oli ns. fuulaa... oli tekokynnet, hiustenpidennykset ja ripsienpidennykset. Tavallaan yritin löytää keinoa olla naisellinen lisäämällä itseeni kaikkea ns. ylimääräistä. Ja kivaahan se oli, MINULLE sen hetken.
 

"Ei filtterii..."

Nykyään olen se äiti, nainen, joka syö kyntensä, kävelee verkkareissa tai kotitunikassa kaiket päivät, eikä arkena juurikaan meikkaile. Joskus kuitenkin innostun laittautumaan edes hieman.
 

Kuten tänään
Kun muilla itsetunto laittautuessa ja esim. juurikin meikatessa nousee niin miksi mulla se tekee ns. vastakkaisen reaktion? Tulen monesti ajatelleeksi, että ihan turhaan se läski siinä edes yrittää, seinäruusuna sen kuitenkin parempi olisi olla.

Tänä syksynä olen kuitenkin innostunut taas ulkoisestakin ehostamisesta ja se on tuntunut todella kivalta. Vaikka lähestulkoon joka kerta se sama ajatus iskee muhun. Kun en arkenakaan meikkaa tms. niin miksi sitä sitten muulloinkaan tarvitsisi tehdä toisin? Ja ei tietenkään tarvitse, mutta jos haluaa? Ja miksi nämä asiat on niin ristiriidassa mun ajatuksissa?
 

 


Eihän se ole keneltäkään muulta pois, jos minä hieman laittaudun. Eihän se ole multa itseltänikään pois jos joskus haluan näyttää hieman huolitellummalta. Eihän se ole kenenkään yksinoikeus laittautua. Ja minä haluan, en joka päivä, mutta silloin tällöin tehdä itselleni hyvää tälläkin tavalla. En tee sitä muiden takia vaan tunteakseni itseni paremmaksi, joten miksen sitten vapaasti tuntisi niin? Olen monesti ihmetellyt, että ollaan me naiset (ja miksei osa miehistäkin) ihmeellisiä, kun toinen tuntee näin ja toinen ei voi mennä edes roskia viemän ilman meikkiä.

 

 

 

 

 

I'm fat and I'm as beautiful
as any other amazing woman
Mitä jos kaikki yhdessä päätettäisi, että saadaan laittautua tai olla laittautumatta? Ja onko sulla ollut tälläisiä ajatuksia ja jos on niin miten olet niistä ns. päässyt yli?