Totuudet ajatuksissani

 

Jokainen meistä käy itsensä kanssa sisäistä puhelua. Minä en ole osannut käydä sitä koskaan oikein kauniisti. Ennemminkin sätin ja haukun itseäni omassa mielessäni. Tai näin siis ainakin olen tehnyt aikana ennen hoitoani. Psykiatrinen hoitaja antoi mulle tehtäväksi alkaa muuttamaan tätä sisäsitä keskustelua itseni kanssa kaunniimmaksi ja sallivammaksi. Tien on ollut pitkä ja vaativa. Takapakkeja on tullut otettua ja edelleenkin teen töitä pääni sisällä valtavasti, että saan sanottua itselleni kauniita asioita päivittäin. Toisaalta olin lähes koko ikäni opetellut vähättelemään itseäni ja olemaan kaikilla tavoin itseäni kohtaan ankara, joten ei voi olettaakaan, että olisin tässä vajaassa kahdessa vuodessa vielä oppinut kuin murusen siitä mihin kaikki vielä joskus voi johtaa. 

 

 

Mutta mitä ne totuudet mun päänsisällä olivat tai ovat? Yksinkertaisia pieniä asioita, lauseita ja jopa sanoja, minkä perusteella määrittelin itseäni.

 

Läski - mitätön - arvoton - kuvottava - turha - ihrakasa - valas - läskibasso - hutsu - turhanpäiväinen - hyödytön - tarpeeton - vihattava - vastenmielinen - sietämätön

 

Osan olin kehitellyt ihan itse ja osan joku oli saattanut ohimennen sanoa minulle ja siitähän tuli tottakai totuus mun päässä. Totuus mitä toki vielä suurentelin mielessäni. Kun et näe itsessäsi mitään hyvää, niin on kauhean vaikea kuvitella, että joku muukaan voisi sitä sussa nähdä. Jollain tapaa sitä sai kaiken omassa päässään käntymään itseään vastaan.

 

Oot kyllä mitä turhin ihminen. Ei sua kukaan voi rakastaa oikeasti. Ei susta kyllä kukaan todellisuudessa pidä. Ihan turhaan edes yrität, että susta pidettäis.

 

 

Ja vuosien saatossa kaikesta siitä sisäisestä puheesta tulee totta. Vaikka kuinka tiedostaisit kaiken sen ihan hulluksi, niin silti olet elänyt siinä ajatuksessa jo niin pitkään, että et pääse ajatuksesta irti. Kaikki haukut on muuttunut sun sisällä vain sellaiseksi kehäksi, jonka ulkopuolelle on vaikea nähdä. On vaikea kuvitella, että mikään muu voisi olla totuus, vaikka tosiaan järki sanoisi mitä. 

 

Et sä mihinkään kelpaa! Ei susta ole mihinkään!

 

Vaikka tiedät pystyväsi asioihin ja tiedät hoitavasi "oman tonttisi" ilman moitteita, et silti koe olevasi ikinä riittävän hyvä MIHINKÄÄN. Rima on vedetty niin ylös ettei siihen tämä pieni ihminen ikinä yltäisi vaikka mikä tulisi. Ja jos kävisikin niin, että yltäisi niin aina voisi silti mennä hienommin sen riman yli ja aina voisi tehdä pikkusen enemmän. Eli ei sitä nyt kannata itseään ainakaan olalle taputtaa hyvin tehdystä asiasta.

 

Sitten tulee romahdus. Kun aletaan rakentaa ja kasailemaan ihmistä uudelleen. Vieläkin se haukkuu ja hokee samoja opittuja kaavoja. Mutta sitten vastaan tulee ihminen joka kysyy asioita ja ehdottaa josko sille pienelle tytölle sisällä voisi kuitenkin puhua hieman kauniimmin...

 

 

Niin, voisiko?

 

-Tea-