Tuurilla Vaakkuun hakemaan mielenrauhaa

Tänään Kotkassa on paistanut aurinko. Tänään olen mennyt tuurilla eli veneellä Kotkan edustalla sijaistevaan Varissaareen eli vaakkuun. Kyllä kaikki kotkalaiset tän tietää... tuurilla lehmään ja sen sellaista. ;)

 

 

Varissaari on itsessään mukava matkailukohde Kotkassa, merimatka on tosin ainakin näin kotkalaisen silmin hieman liian lyhyt, vain vajaan kymmenisen minuuttia. Saaressa on toiminut 1700-luvulla puolustuslinnoitus, mistä on edelleen nähtävissä merkkejä ympäri saarta. Nykyään siellä toimii ravintola, mistä kuulemani mukaan saa loistavaa ruokaa, itse en tosin ole sitä vielä muka ehtinyt maistamaan. Kohde on mulle siis ilmeisesti liian lähellä... ;) Lisäksi saari on mukava kesänviettopaikka SUP-lautoineen ja beachvolley kenttineen.

 

 

Tänään sinne suuntasin kuitenkin ihan toisenlaiset aktiviteetit mielessä. Yogelinan Elina ja muut joogaohjaajat pitävät saaressa joka kesäkuun keskiviikko siis joogaa. Lempeää ja hellivää, ihanan rauhallista ja toisaalta hurjan energisoivaa joogaa. 

 

Olin aivan poikki tämän päivän kahvilan pidosta ja kahvilan ympärillä "leijuneesta" kuumuudesta. Kahvila-kontti siis sijaitsee sellaisella paikalla, että siihen paistaa oikeastaan koko ajan aurinko ja jo tämän päivän neljän tunnin siellä seisominen oli melko tukahduttavaa (vaikkakin aivan ihanaa ja kaiken vaivan ja kuumuuden arvoista). Siksi olikin ihana päästä kunnolla meri-ilmaan ja hengittelemään syvään asanoiden helliessä kehoa. Valittiin yhteistuumin tämän kerran paikaksi kallio aivan meren tuntumasta. Kohta mihin paistoi aurinko suoraan edestä, mutta missä kävi kaiken aikaa ihana ja ihoa sopivasti viilentävä tuuli.  

 

 

Tunti hujahti kuin siivillä kuunnellessa lokkien ääniä sekä meren kohinaa vasten kalliota. Tunnin päätteeksi en ottanutkaan normaalia shavasanaa loppurentoutukseen vaan käänsin katseeni kohti merta ja hengitin risti-istunnassa syvään ja täytin mieltäni ihanalla ololla. Lopulta en enää tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut, niin onnelliseksi tunsin itseni. Täydellinen hetki ja tänään ainakaan ei tarvitse yhtään miettiä, mikä tämän päivän onnenhetkeni on. Se oli juuri se hetki - meri, aurinko, minä ja hengitys. 

 

 

Tunnin jälkeen meille jäi vielä reilusti aikaa ja muutama porukasta menikin syömään ravintola Vaakkuun. Itse siirryin kalliolta toiselle fiilistelemään oloa ja sitä hyvänolontunnetta mikä mun mielessä oli. Vielä tuurimatkan ja kotiin tulonkin jälkeen voin tuntea auringon lämmön ihollani ja haistaa meren suolaisen tuoksun. Kotiin päästyäni ihokin tuoksui kesältä ja ilman mitään kliseitä onni tuntui muuttaneen taas hetkeksi mun mieleen.

 

 

Tyttö on onnellinen... Namaste!

-Tea-