Unelmakarttakirja

Kirjoitin unelmista jo aiemmin täällä! Olen myös tehnyt itselleni unelmakartan - leikannut siis itseäni miellyttäviä kuvia lehdistä ja liimannut niitä paperille. Mukaan tähän on eksynyt myös mietelauseita, jotka ovat tuntuneet kovin tärkeiltä. Unelmointi on ihanaa, mutta sitten kun puhutaan ihan oikeista todellisista unelmista niin homma saattaa mennä hieman vaikeammaksi. Itse olen tällä hetkellä siinä pisteessä, että unelmoin muutamista konkreettisista asioista ja haluan tehdä niiden eteen jotain. En vain oikein tiennyt mistä päästä lähteä asioita purkamaan, joten otin avukseni Sanna Wikströmin kirjoittaman Unelmakarttakirjan!

 

 

Olen siis alkanut kirjoittamaan omaa kirjaa. En vielä tiedä yhtään mihin tämä tie vie ja toisinaan unelmoinnin konkretisointi tuntuu kammottavalta (voiko näin edes sanoa???). Kirjan tyhjät sivut pelottavat, eikä aina oikein tiedä mitä niihin kirjoittaisi tai piirtäisi. Onko minulla oikeasti oikeus unelmoida jostakin asiasta ja todellakin toteuttaa se? Tottakai on, mutta suuret unelmat ovat usein niitä, jotka tosissaan pelottavat meitä. Ei se hyppy tuntemattomaan ole aina niin helppoa ja joskus tuntuu, että tutulla ja turvallisella maaperällä olisi parempi.

 

 

Erityisen vaikeaksi osoittautui tehtävä, joka osui eilen eteeni. Tarvitsin siihen muiden apua ja tuntui jollain tapaa jopa tyhmältä pyytää läheisiä, ystäviä ja tuttuja kehumaan minua. Tottakai jokaikinen kehu on lämmittänyt mieltäni ja kirjan sivut saavat tänään illalla paljon tekstiä tämän tehtävän tiimoilta. Kait me silti olemme tottuneet siihen ettei meitä oikein kehuta, eikä sitä asiaa ainakaan kysellä. MUTTA jokaisen olisi hyvä kuulla kehuja itsestään, ne kummasti saa ajatukset laukkaamaan ja minullekin on monta kertaa tulut sellainen "ihanko totta?"-olo kehuja lukiessani. Kyllä se kummasti nostaa mieltä ja ajatusta itsestä, kun saa osakseen hieman hyvää palautetta.

 

 

Olen nyt kuitenin unelmoinnin tiellä ja toivottavasti vielä joskus uskallan ottaa askelia kohti näitä unelmiani. Kyseinen kirja tuntuu jo nyt kovin tärkeältä ja henkilökohtaiselta. Siitä tulee minun näköinen ja minun oloinen. Siitä tulee eräänlainen opas kohti sitä minua, mikä haluan vielä joskus olla.

 

 

Tärkeää on kuitenkin myös muistaa nauttia siitä matkasta. Ehkei ne unelmat olekkaan niitä tärkeimpiä asioita, tai ne voivat loppupeleissä tuntua ihan toiselta kuin mitä alunperin on kuvitellut. Tärkeää kuitenkin on myös elää tässä ja nyt vaikka pyrkisikin jotain tavoitetta kohti.

 

 

Ihanaa, unelmoivaa sunnuntaita kaikille!

-Tea-