Unelmat ja pelko

Unelmat ovat olleet mun elämässä nyt melko pinnalla Unelmakarttakirjan kautta. Olen oikeasti joutunut miettimään mitä elämältä haluaisin ja mistä asioista oikeasti unelmoin. Osa unelmista on ollut sellaisia ns. helppoja ja melko pieniä unelmia. Siis sellaisia mitkä tuntuu itsestäänkin ihan saavutettavilta ja joista tietää ettei ne oikeastaan vaadi edes kovasti ponnistelua. Sanoisinko, että nämä on sellaisia "jokapäiväisiä" unelmia, pieniä arjessa mahdollisia muutoksia, jotka kuitenkin syystä tai toisesta ovat vielä unelma-tasolla, eikä toteutuksessa.

 

 

Mutta sitten huomasin, että minulla on myös suurempia unelmia, sellaisia jotka olen tiedostanut jo pitkään ja joiden kanssa olen sinut. Tutkiessani mieltäni huomasin myös useamman unelman, mitä en ollut aiemmin uskaltanut edes ääneen sanoa. Nämä olivat niitä vaikeita paikkoja mulle. Kirjoittaa ylös sellainen iso unelma, mistä en ole antanut itseni edes salaa unelmoida. Se oli jollain tapaa hyvin pelottavaa. Rupesin heti miettimään onko mulla oikeus tälläisiin unelmiin ja eihän tälläinen voi olla MINUN elämässäni ikinä saavutettavissa. Rupesin heti analysoimaan omia salaisia unelmiani hyvin konkreettisesti... siis että miten, miksi, koska... Huomasin, että minulla on unelmoinnissa vielä paljon tekemistä. Eihän jonkun tälläisen unelman tarvitse toteutua juuri heti ja nyt, vaan joskus kun sen aika on. Huomasin myös miettiväni, että mitähän muut ajattelee jos sanoisin näitä unelmiani ääneen. Ajattelin ettei asia ole välttämättä juuri se mitä multa odotetaan, huomioin vain ulkopuolelta tulevat odotukset ja kaiken lisäksi ne mitä OLETAN muiden ajattelevan. 

 

 

Olen viime aikoina hörhöytynyt melko kovasti... jooga, mielen sisäiset ajatukset, shakrat, meditointi ja muut ovat nousseet mieleeni kerta toisensa jälkeen ja näistä on tullut tärkeä osa mun elämää. Koen jotenkin suurta ristiriitaa siinä, että jopa itse vielä ajattelen itseni "hörhöytyneen"... Olen jotenkin aina ajatellut, että koulutus on hyvä omata ja sen mukaan edetä elämässä. Silti olen koko ikäni hakeutunut aloille missä tehdään käsillä tai autetaan muita, en niinkään akateemisille aloille. Ja koen vahvaa ristiriitaa kuitenkin näiden omien ajatusteni puitteissa. Mutta selkeästi alan päästämään irti omasta vanhasta uskomuksestani, että minun tulisi olla jollain tapaa akateeminen tai todella korkealle koulutettu tai että ylipäänsä vain tälläisillä meriiteillä voi edetä ja onnistua elämässä... alan tunnistamaan itsessäni paljon enemmän sellaista tekemisen meininkiä ja halua auttaa ihmisiä voimaan paremmin. Uskomus jonka mukaan olen ajatellut on koko elämäni ajan ollut ristiriidassa tekemisteni suhteen ja jollain tapaa on hyvin pelottavaa laskea tästä uskomuksesta irti. Silti huomaan hetkittäin hengittäväni paljon vapaammin, kun annan itselleni luvan hörhöillä... ja nykyään jo itse hörhö-sanasta on tullut minulle positiivinen ja rakas, ehkä siksi, että mieheni nimitti mua yhtenä iltana erittäin rakastavalla sävyllä: "mun oma ihana, pieni, hörhö".

 

 

Unelmakarttakirja pureutuu juuri näihin asioihin... siihen kuinka unelmoida, tunnistaa omat uskomukset ja mahdollisesti rikkoa niitä. Pitäisi vain opetella uskomaan itseensä, lopettaa se "mitä muut minulta odottavat"-kuvittelu ja antaa elämän kannatella. Uskaltaa pureutua omaan sisimpään ja antaa niin hyvien kuin pahojenkin tunteiden tulla. Luottaa siihen ettei mene rikki, vaikka näitä omia sisäisiä kipupisteitä löytyisikin ja niihin tarttuisi. Todennäköisesti hetkellinen kipu asiota käsitellessä on parempi, kuin kaiken aikainen epävarmuus ja se pieni jäytävä kipuilu taustalla. Helppoja nämä asiat ei ole, mieli on ihmeellinen ja sieltä voi nousta hyvinkin kipeitä asioita, mutta lopulta ne on hyvä käsitellä. Itse en ainakaan koko tämän oman mieleni prosessoinnin aikana ole välttynyt kosteilta silmiltä tai sydämessä riipivältä kivulta, mutta jokaisen kyyneleen ja tuntemuksen takaa on noustu vahvempana ja ymmärtäväisempänä ihmisenä. Jokainen askel omassa mielessäni on vienyt lähemmäs sitä minää mikä haluan olla. Unelmat muuttuvat ja elävät, mutta niinhän sen kuuluukin olla. Energian pitää antaa virrata ja ottaa vastaan avoimin mielin se mitä elämä tuo tullessaan.

 

-Tea-