Väsymyksen selätyksen lyhyt oppimäärä.

 

Mulle on melko suuri ero siinä olenko väsynyt vai VÄSYNYT. Sama sana, kaksi eri merkitystä. On täysin eri asia olla väsynyt ja uupunut masennuksen takia, kuin normaalisti vaikka univelan takia. Ensimmäinen on sellainen, mikä ei lähde nukkumalla sitten millään. Siihen auttaa kyllä lepo sopivassa suhteessa kevyen tekemisen kanssa, tai näin siis minun kohdallani. Toisaalta siedän nykyään todella huonosti sitten tuota jälkimmäistä väsymystä. Huomaan jo yhden huonosti nukutun yön jälkeen olevani ihan kauheaa seuraa. Tiedostan sen toki itse, jolloin pystyn sitä säätelemään, mutta väsynyt olotilani on alakuloinen ja melko kiukkuinen, myös äkkipikainen ja helposti ärtyvä. Siltikin sitä joskus täytyy vaan kestää. 

 

Toki lapsiperheessä joskus valvotaan, mutta meidän tapauksessa harvemmin. Lapsethan meillä nukkuu jo jokainen kuin tukki kaiket yöt, muutamia hassuja flunssaheräilyjä tai jotain muita satunnaisia kommeluksia lukuunottamatta. Ollaan päästy tässä siis melkosen helpolla. Itsehän miä itseäni valvotan sitten senkin edestä. Koko universumi pyörii aina iltaisin päässä ja tuntuu ettei se rauhotu sitten millään. Viimeiset muutama viikkoa on ollut myös melko raskaita... Toni on tehnyt paljon töitä, ollut öitä poissa koska duunit ja arjen pyöritys on käytännössä kaikkineen jäänyt mulle. Ollaan totuttu jakamaan kaikki hommat, niin siksi tämä vaikuttaa myös mun olemiseen kotona. Lisäksi oon alkanut treenailemaan, joten vaikka kroppa on väsynyt niin silti se on käynyt hieman kierroksilla ja joskus lihaskivut on syönyt mun unta... ahh mikä ihana tunne, mut öiden pimeinä tunteina rasittava. Ja sit on muutamat ihan muut tekijät mitkä on valvottanut mua tai herätellyt öisin, esim. se etten osaa nukahtaa ilman, että tunnen Tonin jalan omaani vastan... ;)

 

 

No, mutta miten mie selviän näistä väsymypäivistä? Ja toisaalta hyvin pitkälti näillä samoilla yksinkertaisilla keinoilla mie olen selvinnyt myös tuon masennuksen aikaisen lähes lamauttavan väsymyksen. Ja muutamat raskaudenaikaisetkin superväsyt on näiden keinojen avulla menty läpi.

 

UNI - RAUHOITTUMINEN

Siis tottakai, nukkuminen, riittävä sellainen! Mulle iltaiseksi rutiiniksi on tullut hetken meditaatio, makaan selälläni ja pyrin rentouttamaan koko kehon. Taustalla soi rentoutukseen tarkoitettu musiikki. Joskus tarvitsen mielikuvaharjoituksen vaikka rannalla kävelystä, rappujen nousemisesta tai ihan numeroiden laskemisesta.  Ykkösestä sataan ja sadasta takaisin ykköseen. Joskus keho vaatii sen, että käyn sen osia läpi ja ajattelen ne kohdat rennoiksi. Milloin mikäkin yksinkertainen kikka toimii. Pääasiana on kuitenkin sanoa päivän asioille "kiitos ja hei, nyt on mun aika nukkua, jatketaan teidän kanssa sitten huomenna". 

 

 

RAVINTO JA VITAMIINIT SUN MUUT KEHOLLE HYVÄT AINEET

Helpommin ehkä sanottu kuin tehty. Joinakin hetkinä, kun olen raahautunut silmät ristissä sängyltä olohuoneeseen ja ainoa ajatus on ollut jollain tapaa vain selvitä päivästä, ei ruoka ole ensimmäisenä mielessä. MUTTA, kyllä se vaan paljon helpottaa jos jaksaa ja muistaa syödä kunnolla. Näin se kroppa saa sen mitä tarvitsee ja oikeammassa muodossa, kuin vaikka pannullisesta kahvia ja suklaapatukasta. 

 

 

AAMURAUHA

Ja kahvista puheenollen. Kyllä vain, minunkin aamuni alkaa jokapäivä kahvilla sen aamiaisen lisäksi. Mun on pakko myöntää, että tämä on asia minkä olen opettanut myös lapsille... en siis kahvinjuontia vaan hitaat aamut. Mun kahvi ei ole ikinä (noh, ehkä kerran pari kuitenkin) jäähtynyt aamuisin, siksi etten sitä ehtisi juoda. Rauhallinen aamuhetki, se kupillinen kahvia on rutiini, mihin myös lapset on kasvaneet. Hekin ottavat jokainen aamulla sen hetken rauhallisuuden, siis jopa meidän kaksivuotias. Pienempänä, kun hän joi vielä maitoa pullosta, oli se meidän yhteinen juttu, istuttiin sohvalla tai lattialla ja juotiin "kahwwii". Työaamuina tai jos on johonkin kiire nykyäänkin lähteä, herään mielummin sen vartin aikaisemmin, jotta saan tämän hetken aamusta ottaa. Silloin saa ja lähes pitää hieman rupatella niitä näitä, ehkä kuunnella musiikkia ja vaan ottaa aikaa, että saa päivän käyntiin. 

 

 

LIIKUNTA - ULKOILMA

Joskus hikijumppaa ja joskus ihan vaan sitä läsnäoloa itselle. Viimeksi tänään aamulla kävin yli puolentoista tunnin rauhallisen kävelylenkin heittämässä. Se herätti ja virkisti, samalla tuli saateltua keskimmäinen lapsi kouluun ja nautittua mielettömästä syksykelistä nuorimman kanssa. Ei sen liikunnan tosiaan aina tarvitse olla varsinaista rehkimistä, vaan sellaista rauhallista ja lähinnä ajatuksena se, etttä keho saa kuitenkin hieman liikettä sekä etenkin happea. Pakko myöntää, että tässä jos missä on ollut itselleni opeteltavaa... siis että voi liikkua rauhallisesti ja nauttia luonnosta. Kävelylenkillä voikin kuin voikin pysähtyä hetkeksi ottamaan valokuvaa tai ihastelemaan kuopuksen kanssa traktoria. 

 

 

 

Ja sitten toisaalta, on vaan niitäkin aamuja kun mikään ei tehoa ja kerta toisensa jälkeen palaan sinne kahvinkeittimen juurelle, mutta sekin on ihan ok. <3

 

-Tea-