A4, joka meidät määrittää

Kesä juhlien aikaa. Suku, kaverit, naapurit ja tutun tutut hyörivät talojen nurmilla tuijottaen yleisesti a4-kokoista paperiarkkia. Siinä se nyt on, todistus. Todistus, joka määrittää sinua nykyaikana paljon. Entä, jos todistuksen tuijottelun ja jatkuvan tulevan koulun tai ammatin kyselyjen perään keskityttäisiin ihmiseen kokonaisuutena.

On raastavaa vastavalmistuneena kertoa, ettei päässytkään kouluun tai jos on hakenut kouluun, mitä joku "ei hyväksy". On inhottavaa selitellä omia valintojaan, jos kuuntelijan ilme on nyt mitä on. Minulle ammattikorkeakouluun hakeminen oli noloa (oikeasti miettikää!). Tottakai minun on mentävä yliopistoon olenhan fiksu ja oletin, että saan enemmän hyväksyntää mikäli niin teen. Kuitenkin terveydenhoitajan opinnot olivat valloittaneet sydämeni. Illat katselin videoita synnytyksistä ja löytäen uusia ulottuvuuksia terveydenhoitajan ammattiin! (Edelleen lainaan kirjastosta mitä erikoisempia kirjoja ja kaverit ihmettelee kun katselen YouTubesta videoita sydänsairauksista). Olin niin täynnä intoa tulevasta koulusta & kaikista sen tuomista mahdollisuuksista tulevaisuudessa! Kuitenkin sain kuulla eräissä juhlissa: "et sitten mitään muuta keksinyt?" Lause tuli tuttavan suusta ja musersi. Sama se mitä sillä tarkoitti, mutta et sinä sano kenellekkään noin. Tilanteesta on noin vuosi ja muistan sen edelleen, hullua.

 

Olette varmaan myös huomanneet kuinka vanhempien on helppoa puhua lastensa koulutuksista. Minun lapsestani tuleekin (tähän joku arvostettu ammatti). Onko noloa, jos oma lapsi ei päässytkään kouluun? Ainakin jokainen lapsi ja vanhempi selittelee asiaa jollakin tavalla.

Ihmiset on todella helppo määrittää titteleiden kautta ja asia onkin ollut nyt keväällä esillä. Haluan myös itse ottaa kantaa. Entä, jos et saisikaan kertoa mitä koulua käyt tai mitä teet työksesi. Mitä vastaisit, jos koulun ja ammatin sijaan sinulta kysyttäisiinkin aina millainen olet? On aika hankalaa kertoa millainen on. Adjektiivit iloinen, avoin tai sosiaalinen eivät kerro mitään. Se, että kerron pitäväni kesästä ja ystävistä on sama asia kun olisin ollut hiljaa. Kukapa ei tykkää kesästä tai ystävistään..

Ihmisen työ tai koulutus luo aina jonkinlaisia ennakkoluuloja. Sairaanhoitajille ammatti on joko sydämen valinta tai hän oli liian tyhmä lääkikseen, psykologia kaikotaan, koska luullaan, että hän näkee kaikkien syvimmätkin ajatukset (kärjistettynä).

Älä rakenna itseäsi vai ammattisi tai koulusi ympärille. Ammatin valinta saattaa kertoa sinusta paljon tai ei mitään: mennäänhän moneen ammattiin rahan takia eikä palavan halun (kärjistys). Nuorille asetettu paine kouluun pääsystä saa nuoret palamaan loppuun tai jopa menemään kouluun jonne ei oikeasti halunnut, mutta sattui pääsemään. 

Nykyaikainen koulutus ja ura keskeisyys on sinäänsä hyvä. Kunhan muistetaan arvostaa kaikkia ja uskalletaan tehdä juuri omaa juttua! Se, että laitetaan ihmisiä arvojärjestykseen koulutuksen takia tai valitaan lähipiiriin vain tietyn tason koulutuksen käyneitä on väärin. Usein saatan itsekin heittää läppää, että minä nyt olen tämmöinen ammattikorkea-surkea-koululainen. Se saa nyt loppua!

Eräästä lehdestä luin, että kannattaa miettiä mitä haluat muistokirjoituksessasi sanotaan. En minä halua, että minusta puhuttaisiin täysillä koulutuksena eteen raatavasta tytöstä. Ja muutettaisiin se, että olin myös hyvä koulussa ja mikä minusta tulee isona. Toivon, että minusta jäisi esimerkiksi sanat: kuuntelevainen, auttavainen ja onnellinen. (Ja taas.. kaksi ensimmäistä adjektiivia on rinnastettavissa koulutukseeni).