Mikä tekee sut innostuneeksi?

Onnistunut tanssi esitys. Ihmiset kehuvat sitä, olin kuulemma hyvä, sulava, taitava ja jonkun mielestä jopa paras. Saanko mäkin siis olla onnellinen siitä hyvästä suorituksesta ja vastata "miten meni?" kysymykseen perinteisen suomalaisen vastauksen "no, ihan hyvin" sijaan "se meni tosi hyvin!"

Ihanan Julian kanssa ennen esitystä <3

Paraskaverini on tässä lähiaikoina alkanut laittamaan piirroksiaan julkiseen näyttöön (ig: reettaleeasofia). Suosio kasvaa, kehuja tulee ja piirrustuksia halutaan lisää. Hän sanoo meille kavereille "Sori kokoaja tätä piirrustus lopinää, mut ku dreams come true" . Miksi? Miksi pitää pyydellä anteeksi omaa innostumista ja onnistumista? Ettei ole ylimielinen?

Muistan edelleen, kun olin tulossa tanssitunnilta ja kauan etsitty Subway pamahti minun nälkäisen tanssijan näköpiiriin. Siinä tuli pikku "iloliike" vedettyä ja eräs seurassani ollut tokaisi "innostuitko nyt pikkasen liikaa?" Tuo kommentti sai minut miettimään, miksi pitäisi piilottaa tai tukahduttaa se spontaani onni ja ilo tai oikestaan sen näyttäminen? Se on mielestäni liian yleistä, halutaan olla neutraaleja.Nimittäin itse käyn aika usein "kierroksilla" ja olen ihan liekeissä pienistäkin asioista. Saatan hyppiä riemusta uutta 2€ kukka-lippistä, innostua pyöräilemään loskassa ostamaan yhden metsämansikka lakun tai rokata sitä, kun saan ajotunnilla käyttää uutta vaihdetta! Kun näen rakasta ihmista haluan halata ja roikkua hänessä hetken. Tällainen minä olen ja rakastuminen on tuonut minuun vaan lisää vauhtia :D.

Onneksi olen löytänyt lähelleni ihmisiä ketkä minun "syttyessä" jollekin asialle hymyilevät ja yleensä ovat ihan messissä jutun suhteen. Mutta tietysti kaikki eivät saa niin armottomia kiksejä pikkujutuista kuin esim. minä.

Mutta sinä! Muista olla kuitenkin onnellinen pikkujutuista. Mitä ne pikkujutut sitten ovat? Minulle ne esimerkiksi ovat: hali aamulla on olen vielä puoli unessa, se kun pakkasessa onkin jäätelöa, kun luulet ettei ole, innostuneet tanssioppilaat tai ihan vaan hymyilevä ihminen kadulla (niille muuten pitää hymyillä takaisin, se tarttuu, leviää, ihanaa!) Viime syksynä kirjoitin joka ilta kolme tämmöistä pikku asiaa vihkoon. Kun joka ilta miettii mikä oli sinä päivänä innostavaa, ja tärkeää alkaa tajuta, että elämässä on TOSI PALJON pieniä nautinnollisia hetkiä <3.

I woke up like this

Ja hei vielä siitä, että saanko olla innostunut hyvästä esityksestä, tai saako Reetta riemuita piirrustuksiensa suosiosta tai saatko iloita sinä mistä tahansa onnistumisesta? Vastaus: saan, saa ja saatte. Voin kiteyttää ajatukseni yhteen lauseeseen: Ylpeä pitää saavutuksistaan ja suorituksistaan olla muttei ylimielinen!

Mikä oli tänään kivaa?

itse riemuitsen radio haastattelua.. Mistä minua haastateltiin? Se selviää huomenna ;)

<3:llä Tea