TARINA MEIDÄN MUUTOSTA sis. Hampaattoman miehen, pizzaa, kadonneen sängyn jalan..

Muutto oli kyllä yksi elämäni ikimuistoisimpia päiviä. Se, kun vuokranantajat poistuvat tyhjästä talosta ja toivottavat onnea uuteen kotiin ja painavat oven kiinni. Siinäpähän sitten seisottiin omassa kodissa. Tyhjässä ja likaisessa.. Ensimmäisenä halusin heti siivota, kloriitilla, ihme sienillä ja vaikka millä, että tiedän joka kohdan olevan puhdas. Jesperikin teki hyvää työtä siivouksen saralla, mutta eniten kiitollinen olen kaikkien tavaroiden kantamisesta (kolmas kerros ei hissiä). Kun saimme ensimmäisen päivän kotipizzoineen, muuttolaatikoineen ja kumihanskoineen valmiiksi suuntasimme toisaalle yöksi. Sänky ja muut tavarat toimitettiin äitin toimesta seuraavana päivänä. Loppuun vielä: yritin koko päivän kuumeisesti metsästää myös sohvaa! 

Eka kunnon ruoka omassa kodissa & pöydän ääressä

Päivä kaksi saapui. Sohvan metsästys jatkui. Päätin aamulla, että tänään meillä on oltava sohva. Laitoin viestiä ties monelle tori.fi myyjälle ja vain yksi vastasi. Hän oli ulkomaalaistaustainen mies. Sovimme treffit illaksi. Olimme saaneet muuttolaatikot purettua ja tehtyä ekan kotiruoan, jota nautimme istuen parvekkeellamme. Tuli iltapäivä ja kantoapumme Moikkeliskoikkelis saapui paikalle (en käytä nyt oikeaa nimeä, sillä en tiedä innostuisiko hän ideasta). Pian saapui äitikin. Pojat alkoivat kantamaan isoja tavaroita sisään. Tämän jälkeen äiti alkoi antaa komentoja pojat lähtivät siskoni entiselle kämpälle pakkaamaan sänkyä ja me lähdemme katsomaan sohvaa. 

Tutkimassa kodin ympäristöä

 

Saavuimme sohvan luo. Sen piti olla valkoinen, mutta se olikin sininen..?! Kuva oli ihan eri sohvasta, mitä todellisuus oli. Takaisin pakettiautoon I pad ja kännykkä tulille, mistä saadaan sohva? Seuraava ehdokas löytyi. Lähdimme ajamaan sinnepäin, samoiten lähtivät pojat (kantoapu). Sohva oli kamala. Koko myyjän koti haisi tupakalle eikä hänellä ollut hampaita. Epämääräisen itä-Helsingin lähiön pihalla kännykkääni tuli viesti:sohva edelleen vapaa. Se oli hyvä sohva, ainakin kuvissa. Kello oli jo kymmenen ja äitillä ja siskollani oli huomenna Mikkelissä herätys kello 6. Sohvan luo matkaa puolisen tuntia. Sohva on saatava! Let's mentiin. Sohva oli hyvä ja halusin sen. Aloimme pakkaamaan sohvaa pakuun: tässä vaiheessa Moikkeliskoikkelin ilme oli semmoinen, että jos katse voi tappaa (hän tuli kantamaan muutamaa tavaraa, nyt olimme kuitenkin seikkailleet ympäri pk-seutua :D).... Sohva saatiin viritettyä pakuun niin, että takaluukku jäi auki ja se sidottiin nauruilla :D. Jesperillä ei ollut Moikkeliskoikkelin autossa jalkatila lainkaan, sillä heillä oli kyydissä kaikki sohvatyynyt. Eihän me siis välissä käyty sänkyä ja muita juttuja ottamassa pois kyydistä :D. 

Lopulta kuitenkin pääsimme kodillemme (klo 2 aikaan), minne ei oltu vielä asennettu lamppujakaan. Tajusimme, että yksi sängyn jalka puutuu..! Metsästimme sitä kaikkialta ja onneksi se lopulta löytyi sohvan sisältä. Pimeässä hääräsimme yöllä, kävimme 24/7 kaupassa ostamassa puuroa.. :D. Eka yö omassa kodissa <3

kuvat kodista tulee erillisissä postauksessa :)

mulla enää 4h töitä ja alkaa viikonloppu. Tällä hetkellä junassa matkalla toiseen työpisteeseen..e

mahtavaa torstaita!