RAKKAUS TEAN SANOIN

Mikäs sen ihanampaa kuin rakkaudesta puhuminen näin sunnuntaina. Alla tulkintani aiheesta <3

Tunne on niin vahva. Se tunne valtaa minut, kun olen yksin lenkillä, kun olemme olleet tilanteessa, jossa emme puhu. Jossa olemme olleet ilkeitä toisillemme.

Se tunne valtaa minut, kun riidan päätteeksi halaan häntä, hänen palattuaan lenkiltä. Kun hänen paidassaan on sama haju kuin jumppasalissa rankan treenin jälkeen.

Se tunne saa minut ottamaan häntä kädestä kiinni, kun istumme sohvalla illalla ja katsomme telkkaria, kun kävelemme kadulla, kun menemme ostamaan herkkuja. Ja kun minua pelottaa, silloin minä varsinkin otan kädestä. Ja tiukasti.

Se tunne tekee minut iloiseksi. Se tunne saa minut raivoamaan. Koskaan en ole ärsyyntynyt kenestäkään niin paljoa.

Se tunne saa minut haavoittuvaksi. Ei kukaan muu minusta niin paljoa tiedä. Ei kukaan muu ole nähnyt minusta kaikkea.

Se tunne saa minut leipomaan keksejä ja odottamaan yömyöhään. Se saa minut kuuntelemaan ja puhumaan.

Se saa minut mustasukkaiseksi. Se saa minut innostumaan ja menemään kainaloon.

Eikä se ole vain tunne vaan pysyvä olotila. Se vaatii työtä ja tahtoa.

Se tunne on rakkaus.