TIEDÄTKÖ MISSÄ ON MUMMOSI?

Niin missä mummosi tai pappasi luuraa? Olen saanut aikamoista näkökulmaa tämän hetkiseen vanhusten huoltoon. Viime syksynä olin harjoittelussa yksityisessä vanhustentalossa Espoossa. Voi kuinka kaikilla oli omat huoneet (,joissa oli omat kalusteet, hyvä sänky ja telkkari), virikettä pilvin pimein, luomuruokaa omasta keittiöstä ja kiireettömän hoitajat. Illallisella sai lasin alkoholitonta viiniä ja saunasta sai nauttia ainakin kerran viikossa. Nukkuakin sai niin kauan kun halusi. Silti keksin parantamisen varaa. Eikö suihkuun ja saunaan voisi mennä päivittäin? Eikai kellään varmasti ole tylsää? Mauri ei tykkää piano musiikista soittaisinko hänelle kitaraa?

Tällä hetkellä olen töissä julkisessa sairaalassa. Kiire on kova. Mummoja ja pappoja kiidetäteen päivittäin yleistilan laskun, kaatuilun ja kaiken muun vuoksi sairaalahoitoon. Joko ei olla arvioitu kotona asumisen mahdollisuutta ja luxus vanhainkoti odottaa tai sitten ei ole yksinkertaisesti varaa vanhainkotiin. Se mummo kenellä ei ole kuukaudessa tonneja vanhainkotiin pääsee suoraan sanottuna makaamaan p*skat housussa sairaalan sänkyyn. Tämän jälkeen hän kotiutuu ja pian palaa takuu tavarana osastolle. Mikäli hyvä tuuri käy pääsee hän kunnalliseen vanhainkotiin. Sinne, missä hoitajat yrittävät parhaansa, mutta kiire on kova. Sama homma on sairaalassa, kaikkemme me hoitajat teemme, että vaippa olisi kuiva ja vanhuksilla hyvä olla.

Mummot ja papat ovat todella nöyriä. Haistan, että jotakin housussa on ja kysyn mennäänkö pesuille. Mummo vastaa, että jaa vaan ensin lääkkeet ja tee muut työsi ei minulla mikään hätä ole. Minusta on, vessahätä. Eniten minua välillä tai aika usein inhottaa omaiset. Mummo pääsee kotiin, jonne kotihoito saadaan. Jonkun pitäisi hankkia mummolle ruokaa pariksi päiväksi, mutta omainen (yleisesti vielä lapsi) ei jaksa/halua/kerkeä käydä kaupassa mummon puolesta. Vedotaan milloin ammattiin ja milloin omiin kiireisiin. Onneksi sairaalasta saa sentään eväät mukaan.. Toiseksi omaiset inahtaa vasta, kun jotain tapahtuu. Tekisi mieli sanoa, että olisipa sinua kiinnostanut omaisesi pikkusen aijemmin. Kolmanneksi luottakaa ammattilaisiin eli hoitajiin. Eräs omainen tokaisi minulle, että "kannattaa sitten kysyä Maunolta, että onko sillä kipuja": Kiitti vinkistä (huoh..).

Itse haluan olla paras terkkari jokaiselle mummolle. Kerkeäähän siinä hoidon yhteydessä jutella ja laulella. Palkinnoksi saan aina hymyjä, kuntoutumista ja positiivista palautetta. Eräskin mummo lähtiessään oli minua kehunut ja antanut arvosanaksi 10 ja puoli. Toinen kutsuu minua Enkelin pennuksi :D.En olisi kyllä ennen opiskeluja uskonut, että minusta tulee tämmöinen vanhus-fani ja puolesta puhuja! Mummelit ja papparaiset ovat vaan niin hupaisia ja mahtavia <3!