YLPPÄRIJUHLISSA

Lakki valkoinen päätäsi komistaa ja täten meille se muistuttaa, ei elämässä pääse kuin eteenpäin, joten pidähän lippa oikein päin.

Viime lauantaina me monet suomalaiset pääsimme jälleen juhlimaan uusia ylioppilaita. Itse pääsin juhlimaan kauniin Johanna-serkun ja komean Miika-serkun valmistumista. Molemmat olivat niin upeita juhlakaluja ja hoitivat tehtävänsä päätähtinä mahtavasti <3.

Jo viikko takaperin mietin, kuinka en halua juuri huikean suorituksen tehneitä alkaa ahdistelemaan kysymyksillä tulevaisuudesta. Muistan itse kuinka juuri valmistuneena onnellisena tyttönä oli ahdistavaa vastailla kysymykseen, mitä seuraavaksi? Tuntui, ettei mikään tulevaisuuden juttu kuullosta tarpeeksi hienolta ja upealta. Tuntui, että eikö mikään riitä -> juurihan minä vasta tämän etapin saavutin.

Nyt lauantaina sorruin itse kyselemään (uteliaisuuttani): mitä seuraavaksi? Onnekseni oli upeaa huomata kuinka realistiset ja hienot suunnitelmat serkuillani oli jatkoa ajatellen. Toinen lähtee välivuoden jälkeen opettajakouluun ja toinen käy varusmiespalveluksen ja pyrkii lentäjäksi. Huikeaa! Omasta kokemuksesta on myös huojentavaa kuulla, ettei kumpikaan lähde nyt heti ensi syksynä jo uuteen kouluun. Itse jotenkin koen tämän välivuoden niin kasvattavana kokemuksena. Olen saanut paljon rahaa säästöön ja pystynyt oikeasti rauhassa miettimään: mitä seuraavaksi?

Onnea vielä kaikille ylioppilaille! Olkaa ylpeitä suorituksestanne, hengähtäkää hetki ja sen jälkeen kohti uusia tuulia ja unelmia!

Huomenna itselläni viimeiset pääsykokeet, kääk!

<3:llä Tea