Lombokin Kuta

Somewhere Bali

Hip Hei!
Perillehän me noin 9tunnin matkaamisen jälkeen selvittiin mukavasti Peramatourin (kavereiden kesken Pertsan) ammattimaisten otteiden avulla! Kaikki siis sujui niinkuin piti. Mentiin paikkaan A aamulla ja päästiin paikkaan B, jossa odoteltiin laivaan pääsyä ja josta ohjattiin sitten oikeaan suuntaan löytääksemme lautan. Lombokin Lembariin saavuttua käveltiin sataman porteista ulos ja sieltähän se meijän tuttu ja turvallinen Pertsan auto tulikin :) Kutalle päästyämme meillä ei taaskaan ollut majoitusta otettuna etukäteen ja Pertsan kuski vei meidät heidän paikallisen toimiston pihaan, josta saatiin ekalle yölle majoituskin halvalla. Suositellaan peramatouria! (jos tarkempi matkan kulunselostus ja hinnat kiinnostaa vielä niin ne löytyvät edellisestä blogista etsimällä)

Matka Lembarista Kutalle
Balimaista ajoa
Pertsan bussi
Lembarin satamasta
Ilmastoitu matkustamo, jossa tottakai porukka sai tupakoida :D
Pertsan autossa Lombokin puolella.. Oltiin ainoat kyytiläiset

Se vielä mainittakoon, että lautta jolla mentiin oli siis ihan perus car ferry, jolla paikalliset matkustaa mm halvan hinnan takia. P*skaset lähmäset vessat ja ajan kuluttamat penkit. Saarille pääsee myös lisämaksusta mukavilla turisteille suunnatuilla pika paateilla :)
Ja huom huom, kuppinuudelitkin ferryllä maksoi vain 10 000rupiaa eli noin 0,60€! :D

Ekan yön majoitus on Segare Anak bungalows & restaurant, josta löytyy huoneita alkaen 150 000IDR (9€). Valittiin 200 000IDR (12€) huone, joka oli mukavamman oloinen ja seinät ei näyttänyt siltä kuin sieltä mahtuisi vaikka käärme sisälle :p Huone ei kuitenkaan ole niin mukava, että siellä viitsisi tuohon hintaan olla.

Sekare Anak bungalows

Huoneen mukavuuksiin kuuluu tuuletin, kylmä vesi, aamupala, uima-allas (siellä oli ilmeisesti kuollut rapu pohjalla??), ilmanen netti joka kantaa huoneisiin saakka! Tuo huoneisiin asti toimiva netti ei oo ikinä tehnyt mitään hyvää meille :D laiskistuu ja erakoituu netin syvyyksiin :D
Alla oleva kuva ehkä tiivistää tämän kaiken meidän toiminnan jos on netti huoneessa ja sade päivä! :D

Huoneeseen asettautumisen jälkeen lähdettiin hieman kattelemaan lähiympäristöä. Ollaan Kutan alkupäässä ja ei voi muuta sanoa kuin, että ollaanpa rauhassa! Täällä on näkynyt ihan muutamia kymmeniä turisteja ja kaikki tienvarsi kojut ovat hyvin alkeellisia.
Huoneita saa myös hyvin huokeaan hintaan täältä päästä. Monissa paikoissa oli huoneet 100 000IDR (6€), tietenkin vaatimattomilla varustuksilla mutta niihin kuitenkin saattoi kuulua myös aamupala. Eli reppureissaajien todellinen paratiisi, jos haluaa selvitä pienellä budjetilla.
Me kierreltiin noin kymmenisen homestayta sekä bungalowia ja löydettiinkin todella varteen otettavia vaihtoehtoja 100 000IDR tienoilla. Yksi oli kuitenkin ylitse muiden auringonlaskuun mennessä ja päätettiin ottaa se seuraavalle päivälle jo valmiiksi.

Toinen resorttimme Kutalla oli Seger Reef, jossa yö kustanti kahdelle 150 000IDR (9€). Huone oli oma bugalowi ja sängyt olivat melko täydelliset. Hintaan kuuluva aamupala oli tällä kertaa todella toimiva heillä. (välillä hintaan on kuulunut esim kroissantti)

Ensimmäisinä päivinä on kyllä tullut jo todettua, että maa on kyllä halvempi kuin Thaimaa. Meidän tämän päiväisiin ruokiin esimerkiksi on mennyt rahaa 7€ eli noin 3,5€ päätä kohden..(kaksikertaaruokamolemmille) Ja nuokin ruuat on syöty ravintolassa ja en osaa edes kuvitella kuinka halvalla pääsisi kadulla syödessä. Majoituskin on halvempaa. Harvemmassa paikassa Thaimaassa pystyi saamaan samanlaista huonetta 5eurolla yöksi.
Mutta nyt ollaan Lombokilla, jossa turisteja on harvakseltaan ja hinnat ovat meidän puolella. Samaa ei voinut sanoa esimerkiksi kaikkialla Balin kutalla. Matkustaminen kuitenkin on aika hintavaa tälläkin saarella.

Kuta Lombokin kylänraitti
Sateen jälkeen

Kutan rantaa itää päin kävelessä löytyi monia aution oloisia pieniä rantoja. Yhdellä rannalla oli myös surffareiden spotti ja muutama hedelmämyyjän koju.
Pidemmälle jatkettaessa surffirannasta löydettiin vielä Seger niminen ranta.. pääteltiin ainakin niin kylttien mukaan :D Rannalla oli yksi kahvio, josta sai ruokaa sekä yksi pieni paikallisten limsakoju. Ranta oli monia satoja metrejä pitkä ja vesi oli aivan kristallinkirkasta. Rannasta todellisen helmen teki myös se, ettei siellä ollut ketään muita. Saimme nauttia koko rantaviivasta täysin kahdestaan.

Paradise

Syy autioituneeseen Lombokin Kutaan selvisi aika nopeasti kyselemällä paikallisilta. Noin kuukausi sitten, hallitus oli antanut käskyn purkaa kaikki resortit ja ravintolat rantaviivan vierestä.
Hallitus ei suostu myymään tontteja rantaviivasta, mutta lahjoittaa niitä todennäköisesti suurimmille yrityksille (meidän omaa spekulointia). Nyt paikka kuhisi tyhjyyttään ja jokapuolella oli pieniä tiiliskiviä "koristamassa" rantaviivaa. Omien pähkäilyjeni mukaan, tulossa olisi varmaan joku megaresortti rannalle ja näin ollen pienet paikalliset yrittäjät poljettaisiin syvemmälle koloihinsa.
No tokihan se lisää maksavia turisteja tuo, mutta voinpa vain kuvitella kuinka kodikas kaunis kylä Kuta oli vielä muutama kuukausi sitten. Ja kuinka paljon tuo hallituksen päätös rantaviivan tyhjentämisestä on käynyt paikallisten ohuille kukkaroille.

Rannalle parkkeerasi päivää ennen meidän kytkimen nostoa monta kymmentä KFCn (kentucky fried chicken) pyörätiimin jäsentä.. luultavasti siis jonkun näköistä kanaravintolaakin kaavaillaan jo rantsuun. HARMILLISTA! Ehkä tämä meidänkin vierailu Kutalla oli viimeisiä mahdollisia, ennen kuin koko paikka olisi  aivan pilalla.

Autio ranta ja vuohi pissalla

Lähi ympäristöä kierellessä löysimme myös sen näköisiä jälkiä maastosta, että siellä olisi joskus jotain suurempaa turisti hommaa ollutkin. Piniä kivillä koristeltuja teitä oli tehty "keskelle ei mitään" ja hieno liikenne ympyräkin oli värkätty tienoolle. Meille ei selvinnýt niidenkään alkuperää.. vieressä kuitenkin paikalliset riisiviljelijät asuivat pienissä torpissaan ja tiet olivat todella huonoja. Veikkaan kylläkin, että lähivuosina Lombokin Kuta alkaa seurailemaan isoveljensä jalanjälkiä ja tuomaan turistimassoja etelänparatiisiin.

Kyliltä
Hämmentävä patsas rykelmä

Kutalaiset Seger reefissä olivat mahtavia! Välillä yhteisen kielen löytäminenkin oli haastavaa, mutta aina selvittiin yhteisymmärrykseen. Paikallinen 10vuotias korukauppias Tommykin pääsi yksi ilta ihmettelemään miun skypetystä Nennen kanssa suomeen. Kaikki resortista tulivat huulet pyöreinä katsomaan Nenneä, joka istui 10 000km päässä meistä kaikista. Paikalliset näkivät lunta ja Tommy myi Nennelle yhden nilkkakorunkin skypen välityksellä. Mieleenpainuvin ilta ikinä paikallisten seurassa :)

Ylin simpukkakoru on Nennelle :D

Topiaksen kaveri Joni lennähti Sulaweden paratiisisaarilta luoksemme hetkessä ja saatiin myökin vähän härväys energiaa osaksemme. Muutama yö Kutallakin oli meille tarpeeksi ja uudet suunnitelmat olivat tervetulleita.

Pienet taktiset palaverit rantsussa
Oma ranta

Löydettiin Kutan rantakallioita pitkin kävelemällä pienen pieniä autio rantoja. Piilo biitsillä sotasuunnitelmat tulevista viikoista selkiytyi ja päätettiin lähteä kokeilemaan ensimmäiseksi Tanguan Ringgittiä, jossa olisi kuulemma pinkki biitsikin. Siitä luovittaisiin mukavasti Lombokkia itä rannikkoa pitkin ylös ja pysähdeltäisiin pienissä kylissä.
Ostettiin matkat Tanguan Ringgittiin yhdeltä Kutan surffipojista (300 000IDR = 18€).. maksettiin vastahakoisesti 100 000IDR (6€) depositti ja lähdettiin pakkailemaan rinkkoja! Mehän kyllä jo sillon lippuja ostaessa naurettiin, että varmaan tulee turpaan tässä hommassa!

Aamulla kun lähtö oli jo käsillä tajusimme, ettei kukaan meitä olisi tulossa hakemaan. Pojat lähtivät skootterin selässä etsimään Kodya, joka meille liput möi.. Noh, pienen etsinnän jälkeen tajusimme että poika oli kerennyt jo varmaan keskelle viidakkoa meijän 6euron kanssa ja parhaillaan maistelisi sieniä ja nauraisi turistien tyhmyydelle. Meitähän ei tuommoisten viidakko surffareiden pikku huijailut lannistaneet, joten jatkoimme pähkäilyä uuden kyydin järkkäämiseen. (luotettavamman).

Selvisi hyvin pian, että Tanguan Ringgitissä ei ole edes mitään majoitusta turisteille (paikallisten mukaan) ja pinkille biitsillekin pääsisi kuuden kilometrin haikkailun jälkeen. Katselimme karttaa ja löysimme Lombokin lounais osasta Gili Nanggu nimisen saaren, jota paikallisetkin kovasti meille kehuivat. Otimme resortistamme (Seger Reef) oman kuskin ja lähdimme kohti lounasta.

Pientä vinkkiä taas matkan tekoon:

  • Älä osta mitään lippuja todella halvalla hinnalla mistään epäluotettavasta paikasta. Suosittelen melkeenpä hieman kalliimmalla hinnalla turvautumaan resorttien omiin transport pisteisiin.
  • Turistittomat saaret / paikat vaativat pientä guuglailua tai paikallisten kanssa jupailua ja mitä vähemmän saat kuulla paikoista, sitä vähemmän siellä turreja on. Jos kuitenkaan et löydä mitään kyseiseltä saarelta guuglettamalla niin voit varautua siihen, ettei siellä mitään majoitustakaan löydy.
  • Yhden resortin omaavilla saarilla yöpyminen maksaa luultavimmin paljon enemmän kuin olit varautunutkaan. Sekä matkat saarille maksavat enemmän, jos turisteja niihin yleensä ei mene. Eli lompsa auki ja miljoonat tiskiin jos jotain ainutlaatuista haluat omalla porukalla löytää.
  • Seger reeffistä saadun taksikuskin numero: Andi tour driver +6281 805 708 927, Hän kuulemma hakee ihan mistä vain Lombokilla ja vie ihan minne vain. On myös turvallisen oloinen kuski.
  • Gili tarkoittaa Indonesiassa saarta, joten täällä on monia eri gilejä ja suurimmaksi osaksi ihmiset ympäri maailman tietävät ainoastaan ne kolme giliä joista kaikki puhuvat.. Gili Airin, Menon ja Trawanangin. (gilin lisäksi saarta tarkoittaa pulau)