Menot Menolla

Vuosi 2014 vaihtui Menolla oikein mukavasti. Vuoden viimeinen päivä meni nauttiessa pienistä asioista ympärillä kuten lukemisesta, rannasta, ananasmehusta ja vaan makoilemisesta. Illalla mentiin monen muun turistin sekä paikallisen tavoin Sasak Cafe nimiseen baariin. Sasak sijaitsee saaren länsirannalla ja siitä on suora näköyhteys Gili Trawanganille, jossa megalomaaniset uuden vuoden pirskeet olivatkin. Puolen yön aikaan rakettien ampuminen kummallakin saarella yltyi ja sasakin tarjoilijat menivät roomalaisten tikkujen kanssa rantaviivalle seisomaan ja antamaan vähän väriä Trawanganin suunnasta katsojille. Värisekamelska turkoosia merta kohden oli mieletön ja uuteen vuoteen astuttiin tyylillä :)

Gili Menon uusivuosi 2014 linkistä voi katsoa uudenvuoden tulitteista pienen pätkän. (kannattaa katsoa HDnä ja laittaa koko näytölle)

Trawanganin alkutulitusta

Vuoden ensimmäisenä aamuna nukuttiin pitkään ja jatkettiin hyväksi havaittua tapaa olla tekemättä mitään :) Nautittiin ja luettiin kirjoja koko päivä.

Yhtenä päivänä aktivoituminen ensiviikkoa koskien oli pakko suorittaa. Meidän Indonesian viisumien viimeinen voimassaolo päivä alkaa jo häämöttämään tulevaisuudessa ja nyt oli meidänkin pakko alkaa suunnittelemaan elämää ensi viikosta eteenpäin. Nähdään ystävämme Janni, Kuala Lumpurin lentokentällä ensiviikon torstaina (9.1) ja siitä päätimme ottaa suunnaksi Sri Lankan. Odotetaan kaikki innolla tulevaa kohdetta ja ensiviikolla sepustukset jatkuvat sitten sieltä :)

Vuoden ensimmäiset ginger alet ;D

Menosta vielä sen verran, että saaren päällikkö on kuulemma hyvin paljon vastaan kaikkea ylimääräistä turisti juttua. Saarella lopetettiin polkupyörien vuokraaminen muutama vuosi sitten, koska niitä ajautui heitteille niin paljon. Musiikin soittaminen rannassa on kiellettyä ja rannallekkaan ei luonnollisesti saa mitään rakentaa. Muutamia poikkeuksia tietenkin aina löytyy ja esimerkiksi uutena vuotena sasakissa luukutettiin yö myöhään musiikkia. Menon ja Airin saaren päälliköt ovat ilmeisesti lopen kyllästyneitä Trawanganin bilekansaan, koska he ovat kieltäneet ison bilepaatin seilailut saarten lähellä. Trawanganilta lähtee päivittäin lujaa musiikkia soittava turisti jahti, joka kiertelee saaria. Trawanganin päällikkö huhupuheiden mukaan yritti antaa Menolle ja Airille jopa rahaakin saadakseen luvan pyörittää ilmeisesti erittäin rahakasta bisnestään. Toivotaan, että hommat toimivat jatkossakin näin, jotta Meno ja Airi säästyisivät kauniina ja koskemattomina.

Vuoden ensimmäinen luettu kirja ja se tulikin ahmittua kahdella lukukerralla

Aliarvioitiin budjettimme saarielämään ja matka Trawanganille oli väistämätön, koska sieltä lähin automaatti löytyy. Toinen vaihtoehto olisi ollut lähteä Menolta Bangsaliin ja sieltä etsimään ATMmää.. ja siitä sitten jatkamaan Balille taas Lembarin kautta. Kuitenkaan tuo viikko Menolla ei ollut pyyhkinyt muistista sitä kamalaa merimatkaa tänne päin, joten halusin lähteä speedboatilla suoraan Balin Padang Baihin. Tehtiin pienet henkiset psyykkaukset Trawangania varten ja päätettiin lähteä matkaan snorklausreissun yhteydessä. Snorklausretki saaren ympäri ja tiputtaminen Trawanganille maksoi 400 000rupiaa eli noin 24euroa. Hintaan sisältyi räpylät ja snorkkelit.

"Eihän miun tarvii sit pelätä haita???? Eihän..??!"

Vaihtoehdot Menolta Trawanganille kulkemiseen olisi ollut myös public boat, joka ilmeisesti lähtee satamasta noin 8aikaan aamulla. Hinnaksi kerrottiin 25 000rupiaa.

Lauantai aamuna hypättiin resorttimme poikien paattiin rinkat selässä ja lähdettiin katselemaan koralleja. Meidän mukana veteen tuli "opas", joka ui meidän kanssa koko ajan. Aloitettiin snorklaus pohjoisesta, jossa näimme heti alkajaisiksi mielettömän ison kilpikonnan. Kokoa on näin jälkikäteen todella vaikea arvioida, mutta reilun metrin mittainen se kuitenkin oli. Syvyyttä siinä kohden saattoi olla helposti noin 7-8metriäkin.

Iso kilppari

Snorklauspäivä oli pilvinen ja se hieman näkyykin kuvissa, joita meressä otimme. Kuvat näyttävät välillä sameilta (syvyys noin 5-8metriä), vaikka silmin nähtävät värit olivat upeita. Samoin gopro hieman vielä kauentaa kohdetta ja kumpikaan meistä ei tajunnut uida tarpeeksi lähelle, jotta oltaisiin saatu kuviin kaloja isompina :D
Kilpparin tiirailun jälkeen lähdimme uimaan pohjoisesta itään päin ja paatti ajoi aina kauemmaksi odottelemaan meitä. Tuo oli minulle ensimmäinen kerta, kun botski ei olekkaan koko ajan kiinteässä pisteessä vaan me uiskennellaan sitä aina kiinni ja ihmetellään koralleja uidessa. Mahtava kokemus tuolla tavoin, koska näet oikeasti paljon enemmän matkan varrella. Räpylät on tuollaisella matkalla kyllä ehdottomasti oltava jalassa.

Kohti tuntematonta

Oli myös hullua uida aivan Menon seinämän vieressä ja kuumottelinkin koko ajan, että milloin hai tulee syvyyksistä :D Syvyys ennen seinämää oli noin 5metriä ja siitä sitten alkoi täysi pudotus syvään mustaan ja mitään siitä eteenpäin et pystynyt näkemään.

Kuvapätkä seinämän kohdilta ja tämäkin video kannattaa laittaa HDksi ja katsoa koko näytöllä :)

Pari snorklaajaa sattu asettumaan kivasti kuvaan :)
On the edge

Kävimme myös katsomassa christmas tree reeffin (itäpuolella), joka on iso korallikivi, josta aina välillä pulpahtelee sinisiävihreitäpunasiaoransseja "kukkia". Eli vähän niinkuin joulukuusen valot tuikkisivat :) Siitä pisteestä taas uiskenneltiin eteenpäin pitkään ja katseltiin kauniita maisemia alapuolella :) Siellä oli melko matalaa ja korallien yllä jännitti jo uidakkin :D Tuntui välillä tosi piinaavalta uida läheltä jotain oikein isoa korallia, koska sadat kalat tuijottelivat aina jostakin kolosta :p

Meidän uintiretkelle sattui myös paljon pieniä meduusoja, jotka pistelivät todella ilkeästi. Muutama tulikin kuvaan ja äkkiä huidottiin paatti lähemmäs, jotta piinaava polttelu loppuisi :p

Christmas tree reef
Meduusa löytyy kuvan vasemmasta alareunasta

Viimeiseksi kierrettiin Trawanganin puolelle ja yritettiin päästä katsomaan uponnutta laivan hylkyä. Alkoi tietenkin juuri sillä hetkellä sataa ja pilvet tummua, joten hylkyä oli todella vaikea nähdä syvyyksistä. Mentiin hieman rannempaan ja käytiin katsomassa sortunutta venelaituria. Laiturin päässä oli joskus ollut talokin, mutta kukaan ei indotyyliin jaksanut pitää kunnossa siltaa ja lopulta se antoi periksi merenvoimalle. Sillan jäänteet pohjassa olivat todella kuumottavat ja siinä vaiheessa itselle tuli kova ahdistus.. varsinkin siinä vaiheessa, kun huomasin laivamme oleva monien metrien päässä meistä. Sillan raunioissa oli mielettömän paljon erilaisia kaloja sateenkaaren jokaisessa värissä.

Silta

Tässä vaiheessa retkeä satoi jo melko lailla ja oli pakko luovuttaa sekä suunnata kuuluisaa kuuluisammalle Gili Teelle.

Coral Garden
Coral Garden
Iloinen miehistö :)