Aforismeja onnesta ja ajatuksia eilisestä äitienpäivästä

 Aforismeja onnesta on oma buustaukseni kohti onnellisempaa elämää. Rupean siis julkaisemaan joka viikko mietelauseen eli aforismin onnellisuudesta: rohkeudesta, rehellisyydestä, ilosta, äitiydestä tai pyristyksistä elämään liittyen. Aforismit ovat joko henkilökohtaisia ajatuksiani tai lainauksia jonkun muun suusta (mainitsen aina nimen).

aforismeja onnesta

"Suunnitelmat eivät ole minua varten", sanoi sydämeni ja jatkoi lyömistään.

Suunnittelin jopa videota. Tein listan. Mitä sanon ja mitä kirjoitan. Näin jo mielessäni valkoiset höyhenet, jonka takaa paljastuvat sanat: "Äitiys on."

Äitiys on niin paljon kaikkea, ettei se mahdu paperille. En pysty kertomaan sitä edes kilometrin mittaisen blogipostauksen avulla. Äitiys pakahduttaa minut ja se saa minut uskomaan huomiseen ja vielä ylihuomiseenkin.

Ajattelin eilen äitiäni ja äitiyttäni. Ajattelin mammojani. Sitä miten vielä yli 25 vuoden päästä voin tuntea lämmön ja kuulla pehmeän äänen aallot. Lämpö tulee aina, kun katson kuvaa, jossa olen hänen sylissään ja hän katsoo minua lämpimästi, äidin äitini.

Äidin rakkaus ja lämpö jatkuu sukupolvien yli. Se ei kylmene, eikä se haihdu. Ja vaikka hänen muututtua maaksi olen ollut pieni, muistan silti hänen lempeät ja ryppyiset kasvonsa. Ne muistuttavat äitini kasvoja.

Äitini on aina kannustanut minua. Hän on opettanut minut luomaan unelmia. Kun päätin pyrkiä sirkuskouluun, hän ei yrittänyt ohjailla minua oikeammille poluille. Hän antoi minun kasvaa rauhassa omaksi itsekseni. Hän myös kertoi minulle, että voin ihan hyvin joskus olla arkkitehti, kun näki että pidin piirtämisestä.

Hän tiesi, etten koskaan valmistu lääkäriksi. Hän ei nähnyt minussa lakimiestä, mutta uskoi, että pärjään. Kun jaoin postia ja samalla pidin sirkustunteja, hän arvosti ahkeruuttani.

Hän on opettanut minut arvostamaan jokaista elämää. Huolimatta siitä onko eläjä siivooja, romani, poliisi, postinjakaja, päiväkodin työntekijä, päästäinen, kreikkalainen, taksikuski, naapurintäti, kylähullu, kulmatalon mummo, juoppo vai presidentti. 

Hän on opettanut minulle, että äiditkin saavat mennä rikki. Tippua maahan ja hajota sirpaleiksi. Silloin tarvitaan käsiä, jotka poimivat palaset maasta ja liimavat ne takaisin yhteen. Jotkut äidit eivät tule enää ehjiksi. Heitä ei pysty korjaamaan. Olen onnekas, omani on sen verran ehjä, että sain viedä hänelle hortensian eilen.

Ja omalla esimerkillään hän on antanut minun ymmärtää, että pelkkä olemassaolo on tärkeää.