Arboretum Mustila: Jostain kaikuu Tuubakimalaisen soittoa!

Arboretum Mustila oli taas edessäni kauniina ja raikkaana. Tervetuloa mukaan retkellemme! Tätä matkaa johtaa 32- vuotias yhden yhden lapsen äiti. Tyttäreni eli melkein kaksivuotias pieni Pisara oli tällä kertaa mukana selkärepussa. Hän viihtyi siellä erinomaisesti seikkailumme ensimmäisen puolikkaan. Olimme Arboretum Mustilan lastenpäivän luontopolulla ja kuulimme juuri soittoa!

Mustila Arboretum – lastenpäivän seikkailu, osa 2

Astelimme pois valloittavan maahisherran luota ja jostain kaikui musiikkia. Saavuimme aukiolle, jossa oli retkipöytiä, katoksia sekä penkkejä. Aukio on Mustila Arboretumin 90-vuotisjuhlan kunniaksi rakennettu juhlapaikka. Sitä reunustavat Japaninlehtikuuset, Serbiankuuset ja Mantsurianjalopähkinät. Paikalla on pidetty konsertteja, vietetty häitä ja järjestetty erilaisia tapahtumia. Enkä ihmettele yhtään. Kukapa nyt ei haluaisi juhlia havupuiden sylissä aurinkoisella aukiolla.

Tuubakimalainen Mustila Arboretum
Tuubakimalainen Mustila Arboretum
Tuubakimalainen Arboretum Mustila

Soitto, jonka kuulimme jo aukiolle johtavalta tieltä kuului Tuubakimalaiselle. Tuubakimalainen on lastenmusiikki orkesteri, joka osallistaa kuuntelijansa mukaan menoon, lapset ja lapsenmieliset aikuiset.

Orkesterin päätavoite on murtaa jäätä lasten ja nuorten suhtautumisessa klassiseen musiikkiin.

Tuubakimalainen soitti. Kyytiläinen pääsi jaloittelemaan ja vähän tanssimaankin. Olin niin onnellinen, että minulla oli käteistä mukana ja saimme ostettua kioskista välipalaa. Jottei elämä käy liian raskaaksi, lähden  toisinaan soitellen sotaan, ja nytkin pakkasin filosofialleni uskollisena mukaan taaperon ja itseni. Mitä vähemmän tavaraa on mukana, sitä parempi boogie yleensä on.

Konsertin aikana tapahtui kummallisia asioita.

Mustila Arboretum Mustikkamehu
Mustila Arboretum Tuubakimalainen
Mustila Arboretumin Tuubakimalaisen kortti

Aukiolla oli varsin hyvä boogie. Suurennuslasilla kasveja tutkiva eksynyt nuori herra mustassa viitassaan lähti harppomaan pitkin askelin karkuun, kun orkesteri soitti laulua Frozenin Annasta ja Elsasta. Mitähän mustaviittaisella oli Annaa ja Elsaa vastaan? Jossain vaiheessa Keijukin liihotteli aukion ohi ja tunnelma oli taianomainen.

Meno yltyi koko ajan villimmäksi ja yleisö lähti tanssiin mukaan. Mustilan mustikkamehu maistui Pisaralle niin erinomaisesti, että hänen ylähuulensa päälle piirtyivät mustikkaviikset. Kun mehu loppui, alkoi häntä melkein harmittamaan. Silloin herra Tuubakimalainen saapui pelastavana enkelinä paikalle ja antoi hänelle hienon kortin.

Ja kuin taikaiskusta aukiolla alkoi kaikua muumilaulu, kyytiläisen suosikkibiisi, ja päivämme oli taas pelastettu. 

Pisara hyppäsikin hyvillä mielin reppuun ja matka kohti alppiruusulaaksoa alkoi hymyssä suin.

Mustila Arboretumin metsäkirkko
Maisemat Mustila Arboretumissa
Maisemat Mustila Arboretumissa

Musiikin alkaessa vaimeta, alkoi myös kyytiläiseltä olla patterit lopussa. Kuljimme hiljaa katsellen maisemia ja käväisimme taas metsäkirkossa. Metsäkirkot olivat tulleet minulle menneen viikon aikana tutuksi. Mustila Arboretumin puut ja pensaat taisivat tietää, että olemme pian lähdössä, sillä alppiruusut ikään kuin saattelivat meidät ulos puistosta pyyhkäisellä lehdillä housuni lahkeita.

Olen joskus eksynyt yhteen matkustus-/luontoblogiin, jonka kirjoittaja kutsuu itseään maisemaonnelliseksi.

Itse ajattelen olevani mielikuvitusonnellinen.

Innostun lapsellisesti pienistä jutuista, kuten niistä kuuluisista havunneulasista ja mielikuvitukseni alkaa kehitellä ihmeellisiä tarinoita. Muumilaulu saa mieleni tanssimaan ja elämä saattaa joskus ihan paskan ajan keskellä tuntua yhden laulun tai keskivertaisen saniaiskuvan takia erinomaiselta.

Mustila Arboretum kadonnut hattu
Onnellinen Mustikka Arboretumissa

Pisara olisi halunnut vielä kuunnella lisää Tuubakimalaista, sillä hän piilotti aukiolta lähtiessämme hatunsa repun sisään. Tiesi varmasti, että luulisin sen kadonneen ja palaisin etsimään sitä. Huomasin kuitenkin jekun ja ylpeänä mukana olevasta hatusta pyörittelin sitä kädessäni kävellessämme parkkipaikalle.

Olen kuullut joitakin lastenmusiikkiorkestereita tapahtumissa, joissa olen seikkaillut ja rehellisesti sanottuna

Tuubakimalainen menee kärkikastiin.

Paitsi, että pidin solistin vaaleanpunaisesta paidasta ja tavasta millä hän otti yleisönsä, pidin myös itse musiikista. Lempeästi, iloisesti ja taionomaisesti soivista soittimista ja siihen sopivasta laulusta. 

Parkkipaikalle päästyämme näky oli varsin autio ja huusin mielessäni "JEE JEE JA JEE", sillä paikalle ajaessani ajattelin otsasuonteni räjähtävän, jos joutuisin kymmenien ihmisten silmien alla peruuttamaan pitkäperäistä hirviötämme pois pellolta.

Parkkipaikka Mustila Arboretumissa

Huomaatteko muuten? Otsarypyt ovat tipotiessä. (Botoxit hittoon, luonto pelastaa!)

Suosittelen Mustila Arboretumia kaikille (joilla on aikomus täyttää otsansa Botoxilla) lapsiperheille, luonnonrakastajille ja virkistystä kaipaaville. Pyydän, vierailkaa puulajipuistossa ainakin kerran tänä kesänä ja pistäkää lastenpäivän jo muistiin ensi kesää varten.

Pihalle jäi vielä kahvila, Piika ja Renki Ravintola sekä puutarhamyymälä, jossa haluan käydä tänä kesänä eli kaksikin kertaa voi käydä halaamassa puista itselleen energiaa.

Kiitos Arboretum Mustila lastenpäivästä ja olemassa olostasi, olet niin ihana! <3