EI TARVITSEKAAN LÄHTEÄ THAIMAASEEN

Mun ei tarvikkaan lähteä Thaimaaseen

Eilen aamulla paistoi aurinko. Taas.

Ajattelin joulua. Mietin miten aion ensi vuonna fiilistellä valojen kanssa jo Joulukuun alusta asti. Tai oikeastaan vaan kynttilöiden, sillä tunnen heti huonoa omaatuntoa sähkönkulutuksesta. Siitä huolimatta käytän aivan liian paljon lämmintä vettä.

Vaihdan vihdoinkin ekologisempaan sähkösopimukseen. Ja jos satun mainitsemaan siitä jollekulle "väärälle" henkilölle, keksii hän jonkun syyn Kiinasta asti, miksi toimintani on aivan turhaa. 

Tiedän myös, että ensi jouluna elämäni on taas astetta parempaa ja minä todellakin lepään glögilasi kädessä sohvalla. Joogaan iltaisin, meditoin öisin. Ja meditoinnin jälkeen ajattelen, mikä onni on, että vuosi sitten tajusin voivani elää juuri sellaista elämää kuin haluan. Kunnon kansalaisuus on kiinni ihan omasta päästä.

Voi se tietysti olla, että olen taas keksinyt jonkun elämää mullistavan idean, jota on pakko viedä eteenpäin ihan vaan tajutakseni, ettei se ollutkaan niin mullistava mitä aluksi ajattelin. Enkä sitten kerkeäkkään maata sohvalla. Tai ehkä joku aiemmista ideoistani toimii niin hyvin, että intoilen siitä vielä ensi vuonnakin, enkä pysty edes nukkumaan.

Palaan ajatuksistani nykyhetkeen ja katson taas aurinkoon.

Kiharahiuksinen leikkii hiekkalaatikolla ja luulee, että on kesä. Tai kyllä hän tietää, että on talvi. Hän ei vaan välitä siitä.

"Minkä ihmeen takia ei talvella voi olla hiekkalaatikolla", luen hänen silmistään ennen kuin hän edes kerkeää sanoa mitään.

Ajattelen, että nämä ilmat ovat ihan hyviä ja tämä talvi on ihan hyvä.

Ei tarvitsekaan lähteä Thaimaaseen.

Mun ei tarvikkaan lähteä Thaimaaseen

P.S. Tänään en ole enää ihan niin varma asiasta.

Lue myös muita hulluja juttujani:

ENTÄ JOS OLENKIN TULLUT TÄNNE KIRJOITTAMAAN?

PUHUTAANKO SÄÄSTÄ?

3 AJATUSTA, JOTKA AUTTAVAT JAKSAMAAN HUONOINA AAMUINA