ENTÄ JOS OLENKIN TULLUT TÄNNE KIRJOITTAMAAN?

TiiPii

Entä jos olenkin tullut tänne kirjoittamaan?

Istumaan kynä kädessä ja näppäilemään tietokonetta. Tik, tik, tik – kuulostaa niin kotoisalta. 

Kun pitäisi siivota, kirjoittaisin mielummin. Kun pitäisi mennä ulos, kirjoittaisin mielummin. Kun pitäisi tehdä ruokaa kirjoittaisin mielummin.

TiiPii

Ehkä vaan istun aloillani ja kirjoitan niin kauan kunnes näännyn tai joku siirtää minut sellaiseen paikkaan, jossa on kirjoituskone, jonka jokaisesta napinpainalluksesta kilahtaa kolikko lasiin.

Ei, kyllä minun on välillä liikuttava. Kun joogaan, mietin mitä siitä kirjoittaisin. Kun suunnittelen kahvakuulailua, mietin voisiko siitä kirjoittaa jotain. Kun kävelen metsässä, mietin, etten koskaan saa vangittua sitä kuvin tai sanoin sellaisena kuin sen koen.

Ja kun kissa nuolee jugurttimaalauksiamme ikkunasta, mietin että tuostapa kirjoittaisi hauskan tarinan. Mutta kun olen kirjoittamassa tulen toisiin ajatuksiin, koska teksti lähtee rönsyilemään.

TiiPii

Ja joskus, kun mitta on ihan täyteen menen ulos ja valokuvaan käpyä, joka on kaikkien muiden mielestä ihan tylsä, mutta minä nyt vaan satun pitämään siitä. Jopa niin paljon, että mietin, paleleeko se maassa jäisenä. Sitten otan järjen käteen ja ajattelen, että käpy on syntynyt tippumaan puusta ja jäätymään.

Entä jos minä olen syntynyt tänne kirjoittamaan?