Eräs lehti

Merkit kertovat, että pieni lehti on rapistumassa. Ei se silti näytä luovuttaneelta. Vaikka reunat käpristyvät sisäänpäin, virtaa sen suonissa selvästi vihreyttä. Talvelle se huutaa: "Tule vaan! En pelkää! Ehkä putoan, muutun maaksi, mutta nousen taas. Kevät koittaa aina vaan."

Sanonpa vaan. Sama homma. Soudamme samassa veneessä lehti pieni. Ja soutuveneeltä näytätkin, uppoavalta, anteeksi vaan. Keulasi on kohti merenpohjaa, mutta ei huolta pudotessasi pääset takaisin balanssiin. 

Olen taistellut unen kanssa. Ottanut taaperon kanssa kilpailuja kumpi nukahtaa ensin. Jos satun voittamaan taaperon, on jäljellä vielä hopeamatsi: ideat vai uni? Usein häviän, uni vie voiton. Ideat suostuvat odottamaan, uni ei.

Ja rakas syksy! Huomaan, että olet saapunut kaikessa koleudessasi ja kauneudessasi. Lupaan pukea myös itseni lämpimästi jatkossa, enkä pelkästään pientä Pisaraa. Sinun ei tarvitse yrittää syväjäädyttää kehoani. Talvi hoitaa sen kyllä ajallaan, ellei se yksi uutinen, jossa sanottiin seuraavan kylmän talven tulevan vasta 2020, pidä paikkansa. Olet yhtä tervetullut kuin muut vuodenajat, mutta pyytäisin lopettamaan sen melankolian väkisin päähän puskemisen! Otan siitä vain osan, tiedät sen. Älä kuitenkaan vielä päästä talvea niskan päälle, vaan suo meille vielä muutama aurinkoinen päivä. Kiitos!

P.S Jos haluat tietää millaiseen melankoliaan olen taipuvainen, voit lukea sen tästä postauksesta /\ KLIK /\