Fiskarsin Ruukki - Nähtävää kaikkina vuoden aikoina

Ihminen vierailemassa Fiskarsin Ruukissa
Hotelli Tegel Fiskarsin Kylässä

Emme suinkaan saapuneet määränpäähämme kuulaan syystaivaan valossa, vaan pilkkopimeänä iltana, jolloin enää muutamat ihmiset liikuskelivat koleassa säässä pikkuruisen Fiskarsin Kylän kaduilla. Valot tuikkivat siellä täällä toivottaen meidät tervetulleeksi ja suuntasimme suoraan Hotelli Tegelistä Fiskars Wärdhus- ravintolaan syömään. Ruoka oli herkullisinta aikoihin ja sulatellaksemme ateriaa päätimme metsästää geokätkön läheisestä metsästä.

Geokätkön perässä kiipesimme taskulampun valossa Stenhusetin eli ruukin päärakennuksen takana komeilevia jylhiä rinteitä kallion päälle ja matkalla kohtaamamme peurat näyttivät upeilta pimeässä. Meikäläinenkin pääsi pimeän pelosta toivuttuaan vauhtiin kalliokiipeilyssä. Löydettyämme kätkön lompsimme rauhassa alas polkua pitkin takaisin ihanalle hotellillemme keräilemään voimia seuraavan päivän lasinpuhalluskurssille, jonka vuoksi olimme Fiskariin saapuneet.

Olimme hiukan ryytyneitä menneestä viikosta ja vitsailimme kävellessämme, että kohta on Iltalehdessä kuva meistä ja klikkiotsikko, että pellejä on nähty Fiskarsin Ruukilla. Järjetöntä touhuahan se pelleily on, jos ei esiinny sirkuksessa ja sielläkin suurin osa pelleistä on hyvinkin hyväntahtoisia.

Hotelli Tegel Fiskarsin kylässä
Kivitalo eli päärakennus Fiskarsin ruukilla

Fiskarin kylään vuonna 1949 perustettu Firskarsin rautaruukki on nykyisin elivoimainen suomalaisen taiteen ja muotoilun keskus, jossa käsityöläiset, taiteilijat ja muotoilijat viihtyvät. Sekä matkailijat. Ainakin tälläiset kuin me, koska saimme majoittautua viihtyisässä hotelli Tegelissä. Ruukin alueella asuu noin 600 henkeä ja se on varsinkin kesäisin suosittu matkakohde. Kuulin melkein musiikin korvissani, kun kävelimme joen viertä – noin 700 kertaa – milloin minnekin.

Matkassa olin erään prinsessan kanssa, josta puhuin jo tässä postauksessa /\ KLIK /\. Vietimme noin vuosi sitten yhteiset 60-vuotisjuhlat ja rakkaat ystävämme ja sukulaisemme, satun olemaan prinsessan serkku, päättivät ruokkia luovuuttamme lasinpuhalluslahjalla. Paras lahja ikinä!

Sorsa liikennemerkki Fiskarin Ruukissa
Fiskarsin ruukin puisto ja joki

Ruukin arkkitehtuuri, historia ja luonto on mielenkiintoista ja paikassa vierähtäisikin varmasti muutama päivä helposti alueeseen tutustuen. Vietimme alueella vuorokauden ja sen aikana kerkesimme lasinpuhalluskurssin, joka oli retkemme kruunu, lisäksi käydä alueen putiikit läpi ja tutustua paikan ruokatarjontaan. Koska sydämeni asuu ulkona, uskon, että ruukin ympäristöllä ja Fiskarin luonnolla olisi vielä paljon annettavaa meikäläiselle.

Vaikka ruukkia halkova joki oli täynnä sorsia, joiden kanssa tulin toimeen erinomaisesti, jäi itselläni kana kynittäväksi erään pingviinin kanssa ja se on suurin syy, miksi olen päättänyt vielä ainakin kerran elämäni aikana palata Fiskariin. Kerron pingviinistä lisää seuraavassa postauksessa, jonka yritän runoilla lähipäivinä tänne blogiin.

Tornikellorakennus Fiskarsin Ruukissa
Tornikellorakennuksen katu
Ihminen halaamassa puuta
Fiskarsin Ruukin kahvio

Kun palaan paikalle jonakin kesänä, aion istahtaa noihin tuoleihin nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta ja kupillisesta mokkaa niin kuin lasimestari sanoisi. Tuo punatiilinen tornikellorakennus, jossa nykyään sijaitsee kahvila ja myymälöitä, on alunperin ollut koulu, johon 1830- luvulla rakennettiin toiseksi siiveksi tallirakennus ja silloin se sai myös huipukseen korkean kellotornin, joka näkyy kuvassa. 

Prinsessa muuten sulautui lookillaan täydellisesti syysmaisemaan ja keräsi tyylipisteet kotiin. Lähdin kotoa "mitä ei ole, sitä ei tarvi"- asenteella, mutta kun tajusin, että kaulahuivina toimi pusero ja hammasharjaa ei ollut mukana otti oma huolimattomuus vähän päähän. Oman asuni pelastajina toimivat tällä kertaa kengät, jotka olivat puput paikallaan.

Minna Parikan pupu sneakerit
Fiskarsin kylän vanha mylly
Fiskarsin Ruukin joki ja vanha mylly

 Ensimmäinen ja viimeinen asia, jonka Fiskarsin kylässä näin, oli alueen vanha mylly. Jos haluat tutustua alueen historiaan, ja tutkia mitä annettavaa sillä on sinulle, niin klikkaa itsesi ei kylän raitille vaan saitille, heh heh, /\ KLIK /\.

Seuraavassa postauksessa aion kertoa retkemme kruunusta, lasinpuhalluskurssista, jota ei missään nimessä kannata jättää väliin, jos Fiskariin asti ajelee.