Havunneulaset ja taaperokupla

 


Nämä havunneulaset povasivat syksyä jo muutamia viikkoja sitten. Silloin en vielä tuntenut kuin aavistuksen syystuulesta kasvoillani. Tänään se purikin sitten kunnolla. Syksy tuo aina uusia mutkia matkaan ja väriä elämään. Vauvakuplamme on vuotanut jo kauan ja luulen, että se poksahtaa nyt tällä viikolla lopullisesti, kun olemme aloittaneet Pisaran kanssa työt.

Käymme sirkustelemassa muiden vauvojen ja taaperoiden kanssa muutamana päivänä viikossa ja voi miten jännittävää oli startata ensimmäinen tunti maanantaina käyntiin. En ole juurikaan työskennellyt päiväkoti-ikäisten lasten kanssa sirkuksessa, ja onkin kivaa saada vähän uutta haastetta sirkusohjaukseen. Ensimmäiset tunnit sujuivat vähän kangerrellen jännityksen vallassa, mutta heti niiden jälkeen olin taas paljon viisaampi, kiitos lasten ihanien huoltajien, jotka jaksoivat antaa palautetta ja huomioida asioita. Tuntien jälkeen ajatukset laukkasivatkin villisti jo ensi viikon tunneissa.

 

 


Viime viikot ovat olleet kiireisiä verrattuna vauvamenoon ja huomaan heti, että ajatushanat kääntyvät pienemmälle, kun täytyy keskittyä arkeen. Se on ihan hyväkin asia, ettei tarvitse ajatella liikaa. Mielessäni pyörii monta uutta aihetta postauksiin, kamerani huutaa kuvia sisustuksesta ja pääni melkein puhuu itsekseen muotoilusta, tyylistä ja kuluttamisesta. Ensimmäisenä yritän saada kuitenkin Mustikkamaalaustarinan (KLIK! ja KLIK!) kolmannen osan kirjoiteltua. Sain myös viime viikon lopussa yhden mielenkiintoisen ja ihastuttavan sähköpostin <3, josta kerron lisää myöhemmin.

Tänään liukastellessani kaatopaikkakeittiössämme baanaaniin huomioin, että kaikki on taas hujan hajan ja vinksin vonksin, siinä samalla kuitenkin mietin, että olen kyllä äärimmäisen onnekas, kun olen saanut järjesteltyä asiat niin, ettei minin tarvitse ihan vielä mennä päiväkotiin.

Ei täällä taaperokuplassakaan kyllä hassumpaa ole!