Hei me askarrellaan (ja pieni tarina bussimatkasta Kuusankoskelle)

Askartelu, Taapero, Vesivärit

Ja niin taiteilija otti taas pensselin käsiinsä ja alkoi teroittamaan maalaustaitojaan. Hauskinta olisi tietenkin ollut maalata itsensä ja erityisesti varpaansa, mutta tylsä assistentti osoitteli paperia siihen malliin, että suurin osa pensselin vedoista osui paperiin. Taiteilija mietti tyytyväisenä menneinä aikoina tehtyjä töitänsä. Assistentin vaaleanpunainen kalenteri oli saanut luovat mustat viivat kylkeensä ja hänen oma kätensä vaatimalla vaati modernia mustaa taidetta pintaansa. Olihan se piirrettävä – tussilla tietenkin.

Askartelu, Taapero, Vesivärit

Kun taiteilija piti luovaa taukoaan laulavan koiransa kanssa, pääsi assistentti valloilleen. 

"Aina se leikkii ruoalla, eikä anna minun koskea edes saksiin", ajatteli taiteilija ja mietti pitäisikö assistentti laittaa vaihtoon. 

Syötyään kokonaisen mandariinin päätti hän kuitenkin antaa apulaiselleen vielä yhden mahdollisuuden.

"Onhan sitä niin kivaa kiusata", ajatteli taiteilija ilkikurisesti ja istui assistenttinsa askartelemien sydämien päälle.

Askartelu, Taapero, Vesivärit

"Ystävät. He ovat aurinkoni", mietiskeli taiteilija jälleen ja muisteli tyytyväisenä menneen viikon reissua eräänkin hyvin tärkeän ystävänsä luokse.

"Taas puolitoista tuntia vaunuissa pöllön assistentin takia. Ne bussit, mikä siinä on niin vaikeaa! Vaikka menihän kaikki suunnitelmien mukaan. Assistentti ei vaan taas sattunut aikatauluja lukiessaan tajuamaan, että bussia täytyy vaihtaa keskustassa, vaan ajatteli optimistisesti hyppäävänsä bussiin ja ajavansa suoraan Kuusankoskelle. Siinähän me sitten ajelimme ensin 20 minuuttia asuinalueemme ympäri sen sijaan, että olisimme voineet nauttia ihanasta aurinkoisesta ilmasta ulkona ja ottaa hiukan lisää hyötyliikuntaa kävellessämme keskustaan.

Apulaiseni hihitteli bussin vaihtomme jälkeen ja kertoi minulle, että seuraavan kerran kävelisimme suosiolla matkakeskukselle ilman mitään ylimääräisiä kommervenkkejä. Huusin "WAUUU!!!" assistenttini ajatukselle saadakseni hänet tuntemaan itsensä oikein viisaksi ja järkeväksi, vaikka mielessäni taas kyseenalaistin hänen järjenjuoksuaan. 

Emmehän me menettäneet muuta kuin puolisen tuntia raikasta ulkoilmaa. Se nyt vaan sattuu olemaan minulle kultaakin kalliimpaa, arvokkainta valuuttaa maan päällä. Joka tapauksessa reissumme palkinto oli paras mahdollinen. Näin jälleen ihanan ystäväni aivan liian pitkäksi venyneen tauon jälkeen."

Herättyään ajatuksistaan oli taiteilijan mielestä aika lopettaa työskentely, vaikka assistentti kyllä sinnikkäästi vielä jatkoi muutamia kymmeniä minuutteja. Hän kuitenkin salli apulaisensa niskoittelun, sillä pianhan olisi ystävänpäivä ja enemmän kuin koskaan hän halusi antaa auringoillensa sydämiä. Varsinkin heille, jotka olivat kuunnelleet hänen höyrypäisen assistenttinsa hulluja kertomuksia taas yhden vuoden lisää.

P.S. Askartelun tuloksia nähtävissä pian täällä TiiPiissä!