Joulukalenteri - Luukku 17

TiiPii, Kotoin, Joulukalenteri, DIY

 Missä luuhaat, oi joulumieli?

Hunajassa ja sokerissa? Kalenterin seitsemännestätoista luukusta paljastuu itsetehty kuorintavoide. Voidetta varten tarvitset kookosöljyä, hunajaa ja sokeria sekä pilttipurkin.

TiiPii, Kotoin, Joulukalenteri, DIY

Halusin ehdottomasti käyttää voiteeseeni edellä mainittuja raaka-aineita, sillä ne tekevät ihosta kostean ja pehmeän. Päädyin käyttämään sokeria kuorintarakeina. Voiteeni on siis lempeä ja makea, mikäli sitä joutuu veden mukana suuhun. Sokerin sijasta voi myös käyttää kahvinporoja tai suolaa. Olen myös tehnyt pelkästään hunajasta ja kahvinporoista kuorintavoidetta ja sekin on toiminut hyvin. Vaihtoehtoja on lukuisia. Tässä minun jouluinen ohjeeni:

/\ Laita kookosöljyä, hunajaa ja sokeria yhtä paljon astiaan ja sekoita ne niin, että sokeri sekoittuu tasaisesti massaan. Halusin jättää kuorintavoiteeseen kookosöljypaakkuja, sillä se tekee ihanan keltavalkoisen värin voiteelle.

/\ Tiputa joukkoon muutama tippa appelsiinista puristettua mehua. Tämä on sitrushedelmien joulu 2016!

/\ Lusikoi voide pilttipurkkiin ja sulje kansi. Hoplaa, lempeä ja makea kuorinta-aineesi on valmis <3

Levitä voidetta käsiisi ja hiero sitä hellästi kasvoihin. Voiteen voi antaa vaikuttaa kasvoilla lyhyen saunomisen ajan. Pyyhi liiat voiteet paperiin ja huuhtele sitten naamasi. Ihosi muuttuu silkinpehmeäksi ja itse en ainakaan joudu enää pesemisen jälkeen käyttämään mitään kasvorasvaa tai -voidetta lisäksi.

TiiPii, Kotoin, Joulukalenteri, DIY

Koska päätin antaa kuorintavoidetta eräälle henkilölle lahjaksi, päädyin koristelemaan pilttipurkin. Tiedän tämän henkilön arvostavan kimallusta vähintään yhtä paljon kuin minä, olemme nimittäin viettäneet joskus kimalteen täytteisiä hetkiä yhdessä, joten hän kyllä kestää hileet korkissa. Käytin hileiden kiinnittämiseen ihan tavallista puikkoliimaa, koska erikeeperiä ei ollut kaapissa. Kastelin liimaa ensin vähän hanan alla, jotta sain siitä notkeampaa. Sen jälkeen peitin purkin kannen liimalla ja levittelin hileet kanteen. Vaatii kyllä vielä vähän toimia, että saan täydellisen hilepinnan korkkiin, sillä hileen alta kuultaa vihreä väri vielä läpi. Jospa yrittäisi töpötellä autioita kohtia vielä liimalla sen kuivuttua, ripottelisi hilettä vielä toisen kerroksen korkin pintaan ja lakkaisi päällisen akryylilakalla? Kerron seuraavassa joulukalenteripostauksessa miten operaatio onnistui.

Tein vielä rihmasta, paperista ja meripihkaa jäljittelevistä helmistä riipuksen purkin kaulaan. Pitänee kirjoittaa paperisydämeen mitä purkki sisältää, jottei saaja syö voidetta vahingossa aamupalaksi. Eipä siitäkään tosin vaaraa olisi, sillä kaikki materiaalit ovat elintarvikekelpoisia.

TiiPii, Kotoin, Joulukalenteri, DIY

Arvostan paljon itsetehtyjä joululahjoja. Muistan joskus lapsena, kun serkkuni oli tehnyt minulle lankatontun joululahjaksi. Asettelin tapani mukaan lahjojani ihanaan asetelmaan ja ensin ajattelin, ettei tonttu lainkaan sovi täydelliseen kokoelmaani. Minulla on jo pienenä ollut pakkomielle asetelmiin. Muut lahjat olivat kaupasta ostettuja uusia tavaroita. Hylkäsin lankatontun lattialle ja menin leikkimään leluillani. Kun silmäni seuraavan kerran osuivat tonttuun, tajusin yhtä-äkkiä ettei lahjakokoelmani ole mitään ilman sitä punaista, ihanaa ja arvokasta tonttua. Sen jälkeen se keikkuikin lahjakasani päällä vartijana ja siitä tulikin sitten silmäteräni koko jouluksi. 

Pehmeää joulun odotusta kaikille tämän postauksen lukijoille!

P.S. Juuri nyt saan joulumieltä edesmenneen pappani muistelemisesta. Hän toi meille aina reissuiltansa meripihkakoruja, siksi olen mieltynyt meripihkaan. Se muistuttaa miehestä, jonka olisin mielelläni tuntenut paremmin. Olen myös valtavan kiitollinen siitä, että Pisaralla on useampi pappa. Ilmankos se kutsuu lähes kaikkea näkemäänsä papoiksi. Jos oma pappani olisi ollut aikuiselämässäni mukana, saattaisin tietää monia nyt maaksi jo muuttuneita salaisuuksia. Uskon että hän toivoi kaikille hyvää viimeiseen asti, sellaisia papat ovat.