JOULUPÄIVÄ ULKOILMASSA JA LOUNASPÖYDÄSSÄ

joulupäivä
Joulupäivä puut
Joulupäivä, puut
Joulupäivän kävely

Jouluaaton jälkeisenä aamuna heräsimme omasta kodistamme. Pisara oli saanut niin hirveästi lahjoja, että hänellä oli vieläkin avaamattomia paketteja kuusen alla. Katselimme rauhassa lasten ohjelmia ja kun huomasimme, että aurinko paistaa täydeltä terältä suuntasimme ulos.

Joulupäivän sää oli kuin satukirjasta. Harmi, etten saanut sitä niin hyvin ikuistettua kuviini. Mutta siinäpä se valokuvauksen haaste piilee: miten saada vangittua maailma kuvaan sellaisena kuin sen näkee ja kokee. 

Kävimme laskemassa mäkeä ja ihailemassa sumua, joka oli laskeutunut veden päälle läheisessä puistossa. Kun huomasimme, että Pisaran posket alkoivat kylmettyä, lähdimme sisälle hyvän ruoan pariin. Pisara otti myös halaukseensa lämmitettävän pupun, joka hänen joulupaketista paljastui jouluaattoaamuna.

Joulupäivän ateria
Joulupäivän ateria, hirvi
Joulupäivän ateria, vesi
Joulupäivän ateria

Joulussa on taikaa, sillä saimme aattona mukaan mummilta salaattia joulupöydästä laatikoiden lisäksi.Juuri se mikä meiltä pöydästä puuttui.  En nimittäin jaksanut hirveästi suunnitella jouluruokia. Kävimme kaupassa ja otimme mitä mieli teki. "Se mikä puuttuu, sitä ei tarvitse", on usein mottoni.

Paitsi kalenterin tarvitsen ensi vuodelle. Sellaisen mihin mahtuu kirjoittamaan romaanin.

Oli kiva kattaa pöytä kauniisti, mutta päästin kyllä itseni helpolla siinä, etten kaatanut ihan kaikkia ruokia kauniisiin kulhoihin, sillä niitä ei hullukaan olisi jaksanut tiskata. Meillä ei tällä hetkellä ole tiskikonetta nimittäin. Pöydässä seikkaili myös tuttu hirvi, joka nähtiin jo viime vuoden joulukahveilla ja itse tehty lumisadepallo kimalteli pöydässä.

Leijuimmekin ihanassa joulutunnelmassa koko joulupäivän. Tapaninpäivänä näin äitiäni ja sisaruksiani ja otimme matkaamme mukaan yhden ekaluokkalaisen jouluvieraan. 

Täma joulu oli rauhallinen ja olen saanut enemmän joulufiilistä kuin koskaan ennen. Tunnelmanluojana toimi hyväntekeväisyyskampanjamme ja se, että trafiikki on muihin jouluihin verrattuna vähentynyt merkittävästi. Ensimmäistä kertaa ehkä jo vähän odotan ensi joulua, vaikka käynnissä olevakaan ei ole kunnolla vielä ohi.

Aion juhlia vuoden vaihdetta ja pakkasukkoa. Tuntuu nimittäin siltä, että ensi vuosi tulee olemaan minun vuoteni. Tai oikeastaan tuntuu siltä, että kaikki tulevat vuodet tulevat olemaan minun vuosiani. Kaksi edellistä on mennyt kahlatessa ja nyt alan selviytyä siitä. Mieltäni jatkuvasti vaivaavat asiat ovat väistyneet hetkeksi ja olen saanut kiinni siitä tunteesta, että tässä minun kuuluu olla, tähän maailmaan minä kuulun ja tällä maailmalla ja tulevaisuudella on niin paljon annettavaa minulle, kunhan vain annan itselleni luvan nauttia kaikesta ja astua ulos mukavuusalueeltani.

Vaikeudet kasvattavat ja vahvistavat, ja kaksi mennyttä vuotta ovat muuttaneet minua ihmisenä. Mutta niinhän se meneekin. On mentävä eteenpäin ja muututtava, jotta maailma pysyy tasapainossa. Tuntuu todella, että alan taas löytää elämäniloa ja se aurinko, jonka olen koko ajan tiennyt olevan olemassa on valmiina nousemaan taas.

Lisäksi minulle on tapahtunut ennen joulua tosi inspiroivia ja kivoja asioita, joihin olen yrittänyt suhtautua coolisti, vaikka oikeasti silmistäni on syöksynyt kimalletta. 

Ja koska olen huomannut, että asioiden äänen sanominen toimii, ajattelin tehdä joitakin kevyitä lupauksia ensi vuodelle vauhdittamaan sitä.

Säihkyvää vuodenvaihdetta!