Juhannustanssit

Löysin nuo pienet tanssimasta eräästä mättäästä. Oli pakko kuvata niiden juhannustanssit. Yksi pari on jo kaatunut lattialle, mutta muut jatkavat juhlintaansa. Niinhän se menee oikeastikin. Muutamat katoavat illan mittaan ja vain harvat jaksavat loppuun asti.

Monet tanssivat nyt juhliessaan keskikesää. Joillekin se on tärkeä tehtävä, eikä yhtään sen vähäpätöisempi kuin minun tehtäväni.  Jonkun on tanssittava, minulla on muuta. Minun tehtäväni on tänään maata hänen vieressään, kunnes hän nukahtaa. Minun tehtäväni on kirjoittamisen lomassa tarkistaa, että hän hengittää ja kuulla hento huokaus, kun hän kääntää kylkeään.

Minua ei haittaa kuunnella ihmisten puheensorinaa toiselta rannalta ja katsella juhannuskokkoa lasin läpi, sillä totta puhuakseni minä katselen mielummin häntä. Katselen hänen suljettuja silmiään ja unissaan maiskuttelevia huulian. Olen huolissani, kun hän hengittää raskaasti ja hieroo silmiään. Kun hengitys taas kevenee, huokaisen helpotuksesta ja silitän hänen pehmeitä hiukan kihartuvia hiuksiaan. 

Tänä yönä minun tehtäväni ei ole tanssia, vaan vahtia, ettei hän tipu sängystä. Minun on oltava läsnä, jos hän herää, on yksinäinen ja tarvitsee minua. Hänellä on oikeus tuntea olevansa turvassa ja nukkua syvää unta aamuun asti. Hänellä on oikeus kömpiä kainalooni nälkäisenä keskellä yötä, nukkua poikittain varpaat suussani ja pyöriä niin, että joudun siirtämään häntä keskemmälle sänkyä yön pimetessä.

Haluan, että hän herää huomenna iloisena. Haluan, että hän painaa päänsä rintaani ja kuuntelee sydämeni sykettä. Haluan, että hän hakeutuu rinnalleni heti herättyään. Haluan, että hän hymyilee minulle ensimmäisenä. Haluan, että häntä ei pelota. 

 

 

 

Olen luvannut huolehtia hänestä niin kauan, kunnes hän on tarpeeksi iso huolehtiakseen itse itsestään. Olen luvannut päästää hänestä irti, kun hän haluaa lähteä. Olen luvannut auttaa häntä lentolippujen ostamisessa, jos hän haluaa nähdä puoli maailmaa tai seinien pystytyksessä, jos hän haluaa rakentaa talon ja jäädä siihen asumaan. Olen luvannut katsella häntä tähtien toiselta puolelta, kun olen muuttunut maaksi ja mereksi.

Minulle ei ole niin väliä tuleeko hänestä lääkäri tai leipuri. Minä en häpeä, jos hän haluaa pukeutua jätesäkkiin tai karjua kovaäänisesti mielipiteitään maailmalle. Minä luotan häneen jo nyt! Jos hän astuu vahingossa pois polulta pimeään, minä teen kaikkeni, että hän löytää sille takaisin ja näkee  taas valon. Minä kannan häntä, kun hän ei jaksa kävellä itse.

Tulee juhannuksia, jolloin hänen tärkein tehtävänsä on tanssia päiväkausia. Tulee keskikesän juhlia, joina minä tanssin aamuun asti, mutta koskaan ei enää tule tätä yötä, jolloin hän oli pienen pieni ja tarvitsi minua enemmän kuin ketään muuta!