Kameli tuli taloon

Kameli, sisustus, Wc
Kameli, sisustus, wc

Ylimmällä hyllyllä se verkkaisesti jolkotteli – kameli nimittäin. Katselin sitä aikani, vaikka oikeastaan tiesin taas heti, että se on otettava mukaan. Heikkous voi olla myös kummalliset esineet, eläimet tarkemmin ajateltuna.

Tarpeellista? Ei. Piristävää? Kyllä. Eihän kukaan oleta näkevänsä kamelia havujen alla.

Aikansa asunnossa seilattuaan se asetti itsensä hyllyltä havujen alle lehden viereen, joka pitää huolta käsisaippuasta ja kynsiharjasta. Tuon keraamisen lehtiastian löysin pari vuotta sitten kesäretkellämme yhdeltä kirpputorilta. Jos oikein tarkkaan katsoo, voi sen kärjessä nähdä valkoisen viillon. Se tippui kerran kissan toimesta maahan ja halkesi. En kuitenkaan halunnut luopua siitä, joten liimasin kärjen takaisin paikoilleen. Onneksi sille ei käynnyt pahemmin.

Kameli, sisustus, Wc

Tyrnisaippua on Jokipiin pellavan. Parempi puoliskoni sai sen joululahjaksi työpaikaltaan. Kerrankin jotain järkevää, eikä pelkästään mainoslahjoja. Saippua on miedontuoksuinen, luonnollinen sanoisin. Kehoni on saanut tarpeekseen kaikesta voimakkaasti tuoksuvasta kosmetiikasta, mutta tuo oranssi saippua ei ärsytä yhtään.

Havuille on jo suunnitelmissa seuraava elämä, mutta ne pääsivät vielä sitä ennen komeilemaan maljakkoon. Myrskyllä kannattaa ulkoilla. Silloin nimittäin puut ovat anteliaalla tuulella ja heittävät tuollaisisa lahjoja pitkin pientareita.

Wc-paperi, säilytys

Vesihyasinttikorit on yksi suosikki asioistani ja tuo on päätynyt vessaan säilömään paperit. Voisihan ne tunkea kaappiinkin, mutta jos omistaa harvan pään, on ne parempi pitää näkösällä. Tajuaa sitten ostaa uusia, kun edelliset loppuu.  

Wc, kameli, sisustus

Toisinaan haaveilen puutalosta. Sellaisesta harvanurkkaisesta ja hengittävästä, jossa olisi takka. Ihan pienikin riittäisi. Kolme huonetta, keittiö ja yksi omenapuu. Siellä minä istuskelisin kuistilla ja söisin omenoita. Pisara kiipeilisi kesäisin puissa ja sen kiharat olisivat aina takussa ja puun kaarnassa. Iltaisin harjaisin hänen hiuksiaan ja hän kiroilisi kiharaa kuontaloansa. Minä vain ihmettelisin mistä se on puun kaarnat päähänsä saanut ja kertoisin, että olisin itse aina halunnut kiharat. Parempi puoliskoni kuuntelisi meitä hiuksiensa alta ja me olisimme valmiit tekemään mitä tahansa, jotta saisimme yhtä tuuheat hiukset kuin hänellä on.

Onkohan tuo kameli vielä sitten tallella, kun muutan omaan asuntooni? Asettaisin sen mielellään ikkunalaudalle katselemaan elämänmenoamme.