3 ASIAA RASKAUDEN VIIMEISELTÄ KOLMANNEKSELTA

Kolme, koristeet, taapero
Kolme, koristeet, asiat

Kolme viikkoa sitten joku täytti kolme ja siitä käynnistyi kolme unetonta viikkoa. Pakko puhua taas totta; olen ääriäni myöten täynnä tätä raskautta sekä fyysisesti että henkisesti. Ainakin tänään, huomisesta en tiedä.

Kirjoitetaan siis tästä, koska muuhunkaan en juuri pysty. Joten nyt ne kolme asiaa!

Syntymäpäivät, kattaus
Muovipillit ja kertakäyttöastiat huutavat pahuutta pöydällä, mutta pelastivat hermoromahdukselta. En oikein tiedä kumpi tulee kalliimmaksi yhteiskunnalle ja ympäristölle? Hermoromahdus vai muovipillit?
Syntymäpäivät, kattaus
Kissan kynsimä hyttysverkko sen sijaan aiheutti hermoromahduksen, joten kalliiksi tuli joka tapauksessa.

/\ Älä jätä minua, älä jätä, minä tarvitsen sinua VASTUSTUSKYKY!

Se alkaa lapsesta ja päättyy kaikkien samassa taloudessa asuvien korvakäytäviin. Se kaivautuu syvälle nieluun ja salpaa hengityksen. Flunssa tai mikä virus lieneekään!

Totta puhuakseni en ole oikein tottunut pahoihin flunssiin, ainakaan sellaisiin, jotka häiritsevät lakkaamatta elämää. Kolme vuotta sitten se alkoi – raskaudesta, huonoista ympäristöistä ja stressistä. Flunssat, flunssat ja vielä kerran flunssat. Ja ties mitkä. Välillä kuvittelin, että nyt se vanhuus (ja ehkä vähän hulluuskin) on tullut raastimet ja kuristusnarut kaulassa koulimaan luita ja ytimiä.

Päätin häätää sen. Olenhan nuori ja täynnä elämää. Melkein onnistuin, osaksi. Vuoden kerkesin tuuletella. Ei flunssia. Olen aika varma, että kurkumalla ja inkiväärillä (terveellisellä ruoalla), joogalla, meditoimisella (ylipäänsä liikunnalla ja mielenrauhalla) sekä ulkoilmalla (kävelylenkeillä ja puhtaalla ilmalla) on jotain tekemistä vastustuskyvyn kanssa. Tai oikeastaan niiden balanssilla. 

Kunnes vaaka on alkanut järkkymään taas ja nyt pitäisi keksiä miten sen saa takaisin tasapainoon. En nimittäin aio kärsiä taas kahden vuoden flunssakierteestä mikäli se yhtään minusta riippuu. 

P.S. Tässä vaiheessa kuuluu kuunnella Mamban Älä jätä minua. Terveisiä 80-luvulta!

/\ Minne katosivat vaatteet ja tyylitaju?

Kaikella kunnioituksella trikoovaatteita kohtaan. Teitä on kivojakin, mutta mielelläni pukeutuisin taas muuhunkin kuin pelkkään trikooseen joka päivä päästä varpaisiin. Haaveilen siis istuvista vaatteista, joista niistäkin kerkesin nuolaista ennen tätä toista raskautta.

Juuri kun aloin taas löytää itseni. Inspiroitua omasta tyylistäni, käyttää farkkuja ja fiilistellä muutamaa maailman makeinta vaatekappaletta, löydän itseni kauhtuneista trikoolegginsseistä, koska mikään muu ei tunnu hyvältä päällä. Ne mahtavat ja upeat vaatekappaleet nauravat laatikossa, koska ne oli pakko piilottaa, ettei verenpaineet nouse entisestään ärsytyksestä, koska niitä ei voi käyttää.

Okei, tämäkin on vähän asennekysymys, mutta tänään tuntuu tältä ja huomenna prinsessalta. Niin ja glitterit näyttää aina hyvältä.

/\ Vierivä kivi ei sammaloidu

Vai sammaloituuko sittenkin? Siltä tuntuu. Mistä kaikesta voi vieriä ja könytä alas? Ainakin sängystä, pyörän päältä, suihkusta, auton kyydistä, tuolilta ja lattialta. Ja kuitenkaan en ole niin kova, että kestäisin kaikkia kolhuja, vaan puolet elämästä tekisi mieli itkeä ja toinen puoli raivota. 

Lopulta sitä päätyy pimeään huoneeseen kökkimään puhelin kourassa, koska on niin ameeba, ettei pysty ajattelemaan mitään järkevää ja tyytyy turruttamaan aivonsa viihteellä ja roskajutuilla. Oikeasti vaan harkitsee, että olisipa fiksua tilata vaikka Helsingin Sanomat. jotta pysyisi jollain tavalla kärryillä maailman menosta, Ja kaiken lisäksi se olisi oikeasti mielenkiintoista, mutta totuus on se, ettei jaksa liikauttaa eväänsäkään tehdäkseen asian eteen jotakin.

/\ + BONUS! Me tarvitsemme sittenkin KUUSI huonetta

Kaikki puheet siitä, että pärjäisin kolme tai neljä huoneisessa asunnossa on valetta. Tarvitsen linnan, jossa on kaksi ylimääräistä äänieristettyä huonetta. Toiseen tungetaan kaikki ääntä pitävät laitteet, varsinkin televisio kauimmaiseen nurkkaan ja toiseen rakennetaan hiljainen tropiikki, josta kerran päivässä kuuluu aaltojen kohinaa. Muuten siellä toisessa huoneessa on hiiren hiljaista.

Voitte ehkä arvata kummassa huoneista minä asun?

Kattaus, rahkat, marjat
Kattaus, syntymäpäivät

Väsyneen kolmevuotiaan postaussarja jatkui siis tänään ja seuraavaksi lupaan palata asiaan levollisena ja ehkä vähän syvällisenäkin. 

Parempi olisi palata vasta synnytyksen jälkeen, mutta toisaalta haluan tietää millaisia helmiä tässä loppuraskausaikana vielä tänne blogiin hormonihuuruissa pätkähtää. 

Nähdään taas!