Koska maailma tarvitsee pupuja

Jos jostain pitää ripotella suolaa ja pippuria, käytän siihen mielellään apuna pupuja. Jos jollekin pitää tarjoilla aamupalaa tarjottimelta, käytän siihen mielelläni apuna tukaaneja, ainakin kesällä. Puhuin kerran Perhekirpputori Centtilästä ja sieltä löydetyistä aarteista /\ KLIK /\. Kirpputori ilo on paras ilo, jo siksikin ettei siitä tule huonoa omaa tuntoa, ei sitten yhtään! Ei uskoisi, että noin pienet puput ovat eläneet jo markka-aikoina. Löysin ne kerran erään jo edesmenneen sisutusliikkeen käytettyjen aarteiden puolelta. Kaikki on edesmennyttä, Anttilakin, josta kotiutin marmoripäissäni nuo purnukat. Kun en löytänyt marmorista keittiönpöytää, jouduin tyytymään pienempään pintaan. Ihan kuin marmorinen keittiönpöytä olisi elinehto ja sen sijaan pitäisi ostaa purnukoita.

Jotkut esineet, varsinkin ne joissa on eläimiä, huutelevat minulle kirpputorin hyllyiltä minkä kerkeävät, kun näkevät ostoaikeita vilahtavan silmissäni. Ja vaikken olisikaan ostostuulella, saattavat esimerkiksi flamingo- mukit tarttua sormiini roikkumaan päästäkseen mukaani. Niin kävi viime viikolla, vaikka aivot yrittävät koko ajan kouluttaa silmiäni harkitsevaisemmiksi. No minkäs silmät luonteelleen mahtavat.

Onneksi kuolleista voi nousta, sen todistaa Tiimari, joka sijaitsee kauppakeskus Valtarissa. Kannelliset lasipurkit eivät olleet mikään turha ostos aikoinaan, sillä ne ovat syntyneet jo ainakin kolme kertaa uudelleen. Tällä hetkellä yksi on jääkaapissa suorittamassa kasvonaamiopurkin virkaa. 

Purkeista puheen ollen, piilotin tuonne metallipurkkiin astianpesuainetabletit. Joka ikinen kerta ottaessani sieltä yhden hyppää teline alas seinältä ja huutaa purkille: "Jos jätät minut, en jaksa enää!"

Siihen minä sanon: "Ei se ole niin vakavaa, jos rakastatte, ei sitä pieni ero rikkoa saa."

Sitten laitan purkin takaisin seinälle ja elämme sulassa sovussa seuraavaan astianpesukoneen käynnistyskertaan asti.

Syksyn värikukoistuksen jälkeen tulee talvi. Harmonia laskeutuu yllemme. Tukaanit muuttavat lämpimään kaappiin ja vain pupuparat jäävät hytisemään purkkien päälle ja toivomaan, että Saanan & Ollin Villi pohjola- patakinnas tippuu seinältä alas, jotta ne voisivat rakentaa pesän sen sisään.

Keittiön ilme selkeytyy, enkä minä osaa päättää kaipaisinko muun värimaailman kanssa riiteleviä lintuja vai antaisinko mieleni levätä selkeän paletin seesteisyydessä.