Kas kuusen juurella oksien alla

Olen koko kesän odotellut oravia. Että ne istuisivat olkapäälleni, poseeraisivat ja sanoisivat: "Nappaa se kuva ystäväni!" Duomme yhteenlaskettu kärsivällisyys ei ole kuitenkaan riittänyt tarpeeksi pitkiin odotteluihin. Kun kyytiläisen viheltää ratsulleen, on ratsun nelistettävä kotiin, viis oravista! En voi olla julkaisematta tätä kuvaa, vaikkei se mestariteos olekaan.

Oli kaksi tilaisuutta, retken alussa ja lopussa. Ensin olin aivan liian hidas ja ennen kuin edes otin askeleen pois polulta, näytti yksi orava jo kieltänsä kuusen latvasta. Reissumme loppupuolella tämä vikkelä pikkuorava seisoi kirjaimellisesti suu auki tien vieressä ja tuijotti meitä. Tarjosi mahdollisuutta hyvään kuvaan. Kaivettuani kameran esiin oli orava kuitenkin jo liikkeessä. Se poseerasi meille huippumallin elkein kuusenoksien lomasta ja hyvä ettei sanonut ääneen haluamaani lausetta, mutta objektiivi- parka ei valovoimaisuudellaan saanut sitä taltioitua kuin hämäräveikkoksi, eikä kuvanottajan tarkennussihtikään ollut vireessä.

Siitä huolimatta, kuvassa on ORAVA <3