Lähiretkeilyä Kuusankoskella - Hyvä mieli voi joskus löytyä ihan läheltä

Lähimetsä
Luonto, Kuusankoski

Sillä aikaa, kun parempi puoliskoni seikkaili viikon kertausharjoituksissa, päätimme Pisaran kanssa ottaa ilon irti elämästä. Eksyimme mystiseen paikkaan Ruukinportin tehdasalueen lähettyville.

Viikon aikana kävimme myös  Mustila Arboretumissa ihastelemassa hurmaavaa Maahisherraa ja kuuntelemassa Tuubakimalaista, sekä seikkailimme Niivermäen luontopolulla (siitäkin on lähiaikoina tulossa postaus). Ja vielä ehdimme haukkaamaan meri-ilmaa Haminaan.

Ruukinportin tehdasalueen portista pois ajettaessa on parkkipaikka, joka ensi näkemältä muistuttaa jonkun sortin yleistä kaatopaikkaa.

Yritän aina ymmärtää aika monenlaisia asioita ja olen mestari puolustelemaan kaikenlaista epämääräistä toimintaa, mutta siihen minusta ei juurikaan löydy mitään hyviä selityksiä, että joku haluaa roskata luontoa. 

On se sitten tienvieren metsä tai kaikkien unohtama vaatimaton pieni pläntti keskellä ei mitää, en vaan jumalauta tajua miten runkopatja  joutuu vahingossa parkkipaikalle. Se ei ainakaan ole mikään kivikaudella metsään heitetty roska, joka melkein sulautuu osaksi luontoa.

Solmu, luontokuva, puu, kuusankoski
Taapero hattu

Katselimme jylhästi kohoavia kallioita ja niihin tehtyjä luolia.

Kaikesta rosoisuudesta olisi voinnut saada mielenkiintoisia kuvia, jos objektiivi ja kuvaajan taidot olisivat olleet kovempaa tasoa, tai hyvän lokaation esimerkiksi asukuville.  Huomioni kiinnittyi kuitenkin tällä kertaa parin yksityiskohdan kuvaamisen lisäksi kivien keräilyyn ja yleisen turvallisuuden ylläpitoon, sillä kaksivuotias tutkii luontoa nykyään varsin innokkaalla otteella. Hyvä niin, saapahan vastustuskykyä!

Vähän minua kyllä on nyt aurinkoisilla säillä hymyilyttänyt taaperon hattu, sillä en yleensä tajua mitään hankkia etukäteen, mutta tuon hatun ostin joskus talvella. Siinä on niin leveä lieri, että se suojaa hyvin auringolta ja estää jonkun verran myös hyttysten himoa niskaa kohtaan. Niin ja sen materiaali on luomupuuvillaa ja hamppua. Ihan priimakamaa siis. Tämäkö se on sitä materiaonnea?

Luonto, Kuusankoski
Luonto, Kuusankoski

Löysimme myös kaksi karvamatoa ja koska olen se ärsyttävä tyyppi, joka näkee merkkejä joka puolella, niin pakko sanoa, että luonto kyllä tietää milloin asiat on solmussa. Tarjoilemalla melkein auenneen solmun minulle, se ehkä kuitenkin halusi viestittää, että kaikki järjestyy, kaikki on ihan ok ja kaikella mitä tapahtuu on tarkoitus.

Mielikuvitusonnellinen se täällä taas hihkuu likaisesta parkkipaikasta, korkeista kallioista ja puiden solmuista.

Kivet
kivet
Kivet, luonto

Mitä minä sitten tänään halusin teille kertoa? No sen, että hyvä mieli saattaa joskus löytyä likaisesta pusikosta tai ihan vaan kivistä. Meille se löytyi hetkellisesti Kuusankoskelta metsänreunasta. 

Ihan läheltä ja juuri sieltä mistä emme sitä ikinä uskoneet löytävämme.

 

Lue myös muita retkipostauksiani:

Starboxin bloggaajatapaaminen: Kymijoki, kirjoitusvinkkejä, käärme, kirkko ja kahvia

Nähtävyyksiä Repovedellä - Itkevä puu ja vinkkaava kiinalainen

Rakkautta ja piparkakkuja Tertin kartanossa