Lasten Meripäivät: Tivoli, katuliituja ja kaunis taivas

Lasten meripaivat
Lasten Meripaivat

Siinä missä edellisenä iltana istuin Sibeliuspuistossa ihailemassa lokkeja ja juttelemassa ystävän kanssa, houkutteli Lasten Meripäivät meidät seuraavana päivänä syliinsä ja roolini muuttui taas taaperon perässä säntäileväksi äidiksi. Eihän siinä sitten auttanut muuta kuin tutustua Meripäiviin lapsinäkökulmasta. 

Sillä aikaa kun odottelimme seuralaisiamme, niin kiersimme satamassa ihailemassa laivoja. Jengiimme kuului siis kaksi lasta ja kolme aikuista, sillä sain nauttia sisareni ja hänen poikansa seurasta yhden Meripäivän ajan. 

Lasten meripäivät
Lasten Meripäivillä Tivoli
Lasten meripäivät

Lasten meripäiväalueelle päästäkseen joutui ohittamaan värikkään Tivoli Seiterän. Jotenkin sydämeni sykkii tivoleille, vaikka se meinasikin saada kohtauksen aika kovasta musiikista.

Sisäinen narisija mummoni taas hiukan nosti päätänsä. Hän nosti kädet korvillensa ja narisi: "hiljaaaaaa", kunnes hän tottui meteliin ja alkoi moshaamaan.

Kuten näette, kerrankin universumi oli kanssani samaa mieltä siitä, ettei Meripäivillä itketä ja niin se järjestikin mielenkiintoisen pilvinäytöksen myös taivaalle lasten iloksi.

Just edellisellä viikolla taistelin kyseisen Herra Universumin kanssa siitä, että olisiko aika hankkia uusi kamera. Ollaan vähän eri mieltä asiasta. Kostoksi se kuitenkin särki mun objektiivin ja nyt olen pelkästään puhelimen ja 55-200mm- objektiivin varassa, joka ei aina ihan joka paikkaan sovi. Pyh! Niin ja okei, priorisoin kameran ennen matkustelua!

Kävimme vielä ratsastamassa hevosilla karusellissa, kun kerran tivoli oli tullut kaupunkiin. Kavuttuamme ratsailta jatkoimme jalkaisin lasten meripäiväalueelle, jossa odotti lasten puuhat.

Lasten meripäivät
Lasten meripaivat katuliidut

Lasten meripäiväalue oli rajattu aidoilla ja ilmapalloilla, ettei kukaan vaan pääsisi karkuun, eikä yksikään mieron tielle eksynyt luulisi aluetta terassiksi. Iskimme silmämme katuliituihin ja aloimme piipii eli piirtelemään asfalttiin.

Piirtelimme ja piirtelimme kunnes olimme värjänneet myös itsemme ja taaperon oli aika hypätä, lue pakottaa, houkutella ja venkuloida, takaisin kärryihin, sillä olimme jo niin nälkäisiä, että seuraava tehtävämme oli etsiä ruokaa käsiimme.

Alueella oli isommille lapsille korujen tekoa, laivojen nikkarointia ja askartelua, mutta me olimme varsin tyytyväisiä katuliituaktiviteettiin, vaikka vähän omia sormia syyhytti korujen teko.

Katuliitupiirroksia lasten meripäivillä
Katuliitua hameessa lasten meripäivillä

Päivän lopuksi kiipesimme vielä Vellamon katolle ja jälleen kerran mietin, että voisin muuttaa Kotkaan, varsinkin jos näköalapaikka on aina auki. Parempi puoliskoni olisi halunnut pystyttää katolle kaljabaarin, mutta itse olin sitä mieltä, että se on hyvä autiona auringonottopaikkana.

Lasten Meripäivät ja Vellamo
Vellamon näköalakatos Lasten Meripäivillä
Vellamon näköalakatos Lasten Meripäivillä

Useana vuonna olen jättänyt Meripäivät väliin, enkä oikein ymmärrä miksi. Muistan, että joskus Lasten Meripäivät on järjestetty jonkun koulun pihalla. Koska tykkään vaihtelusta, oli satama mielestäni ihan hyvä paikka lapsillekin.

Kiitos Meripäivät, kaunis taivas ja Kotka!

Lue myös muita seikkailujamme taaperon kanssa

Niivermäen Luontopolku – Sinisiä pisteitä seuraamalla ei voi eksyä

Millainen äiti haluan olla?

Juhannus kymmenellä sanalla

Lähiretkeilyä Kuusankoskella – Hyvä mieli voi joskus löytyä ihan läheltä

Arboretum Mustila: Jostain kaikuu Tuubakimalaisen soittoa

Arboretum Mustila: Kiireetön maahisherra valloitti lastenpäivän luontopolulla