Luonnosta

Lapsena minulla oli otolliset olosuhteet ulkoilulle - kunpa joskus voisin tarjota tyttärelleni samanlaisen mahdollisuuden - iso piha ja pieniä metsiä silmin kantamattomiin. Suurin osa lapsuusmuistoistani liittyy ulkoilmaan; otimme isolla pihalla perhosia kiinni ja teimme sisiliskoille asuntoja. Olen kasvanut luontoon kiinni ja se on ehkä paras ystäväni. Luonnossa tunnen itseni onnellisemmaksi ja vapaammaksi. Ja kuten parhaan ystävän kuuluu, se ei tuomitse minua ja voin olla sen seurassa täysin oma itseni. Olen vähän yksinäinen sielu, mutta metsässä ja merellä tunnen kuuluvani johonkin. Olen kotona ja turvassa.


En tunne kaikkia maailman lintuja tai kasveja nimeltä, mutta Lintubongarin iloksi olen opetellut tunnistamaan sotkan, vaikka vakiovastaukseni lintukysymyksiin on kanadanhanhi. Nautin eniten luonnon visuaalisuudesta ja puhtaudesta, vaikka kyllä minua vähän kiinnostaa miksi jotkut eläimet vaeltavat aina samoja reittejä. Kunpa joskus kohtaisin karhun. Tähän mennessä olen bongaillut pieneläimiä ja kasveja ja joskus hirvenkin. En kai oikein koskaan ole kasvanut vakavasti otettavaksi aikuiseksi ja ulkoilmassa löydän itsestäni lapsen, joka jaksaa innostua havunneulasista ja sammaleista. Voisin joskus kirjoittaa ajatuksiani aikuisuudesta, sillä olen sitä paljon pohtinut tyttäreni syntymän jälkeen. 


Tulevaisuudessa aion lähimetsien lisäksi valloittaa kansallispuistoja. Joten jos siellä ruudun toisella puolella on joku kuka haluaisi lähteä luontoretkelle puistoon, niin pakkaa laukkusi valmiiksi ja pirauta meille. Me odotamme sinua täällä!