3 x mihin aika oikein kuluu?

/\ Aamujoogaan ja auringon katseluun

Toisina päivinä yritän vimmatusti saada kiinni siitä langasta, jonka kuvittelen nostavan minua ylemmäs. Toisina päivinä tyydyn katselemaan, kun se suihkii edessäni, mutten edes yritä tarttua siihen. Uskottelen itselleni, etten tarvitse sitä lankaa.

En ole siinä missä kuuluu, vaikka joinakin poutaisina päivinä kuljeskellessani pitkin tietä, en keksi ainoatakaan tapaa miten voisin paremmin käyttää aikani. Huomaan sortuvani taas, ajattelutapaan, että joskus sitten kaikki on niin kuin kuuluu. Että jonain päivänä pääsen perille, istun kuin Buddha puun alla ja koko maailma on paikoillaan.

Samantien tajuan, että palaset eivät kloksahda paikoilleen, jos en laita niitä siihen. Ja silti saattaa olla, että joku palanen puuttuu, eikä sitä kerta kaikkiaan löydä koskaan. En koskaan löydä unelmatyötäni, jos en etsi. En koskaan löydä asuntoa ja ympäristöä, jossa olen kotonani, jos en etsi. Enkä koskaan löydä rauhaa, jos annan ihmisten huutaa korvaani. Mutta jos suurin osa palasista on kohdallaan, ei yksi puuttuva haittaa niin paljon, sillä satun tietämään, että on asioita, joille ei voi mitään.

TiiPii, talvi, luonto, oksa, pajunkissa

/\ Lapsen kanssa olemiseen

Olen niin kiitollinen, että saan pitää hänet lähelläni ja samalla tiedän, että hyvin hyvin pian hän tarvitsee muita. Minä en pysty tarjoamaan hänelle kaikkea. Hän tarvitsee oman ikäistään seuraa.

Tunnen suunnattoman huonoa omaa tuntoa, etten pysty olla täysin tyyni. Syyllisyys on äidin paras ystävä, mutta tiedän sen olevan inhimillistä. 

Tiedän, että suhteemme on niin vahva, että oleminen riittää. Haluan opettaa hänelle olemisen taidon ja sen, ettei itseään tarvitse todistella. Ihan tavalliset asiat riittää: appelsiinit, ulkonakäynnit ja halaukset. Ja jonain päivänä pakkaamme tavaramme ja lähdemme matkalle maailmalle.

/\ Keravalla käyntiin

Lähdin viikonloppuna hetken mielijohteesta Keravalle ja siellä tapahtui kaikkea kummallista. Näin valossa kylpeviä veneitä, söin hotelliaamiaisen ihan tavallisessa kodissa, hiuksistani putosi tukkoja lattialle, makasin vihdoin ja viimein aurinkoisella puiston penkillä ilman pelkoa siitä, että joku katoaa tai satuttaa itsensä sillä aikaa ja söin todella hyvää kana-fetasalaattia.

Keravasta kirjoitan seuraavaksi!