MIKÄ ON VASTUULLISTA KULUTTAMISTA JA AJATUKSIA OMAN SISUSTUSMAKUNI MUUTTUMISESTA

TiiPii

Valkoisen Paletin Kiitu haastoi meidät pohtimaan vastuullista kuluttamista. Ehkä sinäkin tunnet toisinaan pieniä pistoksia sydämessäsi? Tässä ajatuksiani oman sisustusmakuni muuttumisesta ja vastuullisesta kuluttamisesta.

Olen oikeastaan perustanut tämän blogin sillä ajatuksella, että joskus TiiPiini löytää sen viimeisen rannan, jolle asettua ja sitä ennen voin iloita ja jakaa ajatuksiani sisustamisesta ja tyylistä ylipäänsä. Asiat ovat kuitenkin menneet niin, että olen mielummin keskittynyt muihin ajatuksiin, sillä loppujen lopuksi uskon, että koti on myös ihmisen sisällä, ajatuksissa ja rakkaudessa.

Älä nyt kuitenkaan vielä katoa, sillä ymmärrän kyllä liiankin hyvin, että ihmisen hyvinvoinnille on olennaista turvalliset seinät ja katto pään päällä, sillä kun ei niitä ole niin perusturvallisuus järkkyy. On todella inhottavaa asua asunnossa, jota ei tunne kodikseen tai tuntee olonsa turvattomaksi syystä tai toisesta.

Tuntuu kuitenkin vaikealta aloittaa tämä teksti, sillä olen vältellyt tätä aihetta. Sisustusmakuni ja koko suhtautumiseni materiaan on muuttunut paljon. Kun kirjaimellisesti kantaa jätekatokseen puolet omaisuudestansa sen takia, että niiden kanssa ei kertakaikkiaan pysty elämään, ja kun luopumisen tuskasta pääsee eroon, tavara alkaa tuntua aika turhalta ja se alkaa jopa ärsyttää. Sen jälkeen, kun tavaroista on joutunut hankkiutua eroon, alkaa kypsyä ajatus siitä, että ehkei olekaan mitään järkeä säilöä paljon tavaroita, joita ei tarvitse. Ja kun niistäkin hankkiutuu eroon, alkaa taakka keventyä hartioilla.

Koittaa tietynlainen vapaus, kun tajuaa, ettei oma identiteetti olekaan kiinni materiasta vaan kaikki tärkein on sisällä ja parhaassa tapauksessa sitä sisäistä hehkua ja maailman kuvaa pystyy ilmentämään hallitsemallaan omaisuudella.

Siinä vaiheessa, kun availee pahvilaatikoita, jotka haisevat maakellarilta ja palkkana purkamisesta on sata aivastusta ja kaikenlaisia oireita kasvoissa ja nielussa, niin tavara alkaa menettää merkitystään. On aika sama millaisia designverhoja jätesäkkiin nakkelee, kun takaraivossa hakkaa vaan ajatus siitä, miten kroonisen oireilun, joka selvästi yltyy laatikon tavaroista saisi loppumaan. Kun pesu, eikä tuuletus auta, on se mielestäni selvä merkki luopua materiasta.

TiiPii

Mikään tavara ei yhtä-äkkiä tunnukkaan enää niin tärkeältä kun toisella puolella vaakaa on oma terveys ja hyvinvointi. Siinä on sitten ihmisellä mahdollisuus rikkoutua todella pahasti ja/ tai yrittää kaikin keinoin nousta taas aurinkoon. Tässäkin asiassa tunnen taas olevani onnekas. Jouduin vaan heittämään puolet omaisuudestani pois ja vaikka taistelen oireilun kanssa vieläkin niin tunnen jo olevani niskan päällä.

Ajattelen, että näistä vastoinkäymisistä voi myös oppia ja kasvaa. Niiden kanssa voi oppia elämään ja ne voi kääntää vahvuudeksi. Vaikeudet ovat tuoneet minulle voimaa pyrkiä kohti sellaista elämää, jota haluan elää ja ne ovat saaneet minut lopettamaan anteeksi pyytelyn siitä millainen olen.

Ne ovat saaneet minut sisäistämään sen, että ei omaan elämäänsä tarvitse kysellä mitään lupia muilta ja jos joku yrittää vain seisoa tientukkeena, on hänen väistyttävä tai sitten vaan livahdan hänen ohitseen ja vilkutan mennessäni. Ihmisiä on hyvä kunnioittaa, mutta lupaa ei tarvitse kysellä. Joten olen ajatellut olla juuri niin omituinen kuin olen ja toisaalta juuri niin tavallinen kuin haluan olla.

Ja nyt itse asiaan eli sisustamiseen. Kun on luova ja hiukan boheemi mieli, niin sitä on hyvä tasapainottaa jollain. Siksi olenkin huomannut, että kaipaan itselleni aika harmonista elinympäristöä tällä hetkellä. 

Nyt kun minulla on ollut aikaa vähän tutkailla omaa sisustusmakuani, eikä vain kerätä asuntoa tavaraa täyteen ja käydä siellä nukkumassa, olen huomannut, että tietynlainen minimalistisuus kiinnostaa. Jos asuisin yksin veisin sen varmaan vielä pidemmälle, mutta koska samassa taloudessa asuu myös lapseni ja hänen isänsä, on elämässä tehtävä kompromisseja.

Onko vähä tavara vastuullista sisustamista? 

TiiPii

Tavaroista luopuminen on saanut minut kyseenalaistamaan tarvetta ja ymmärtämään, että haluan asunnossani olevan tilaa asukkaille, toiminnalle ja ajatuksille. Ja mielestäni jokainen ammattitaitoinen sisustaja pyrkiikin helpottamaan perheen toimintaa ja arkiaskareita sekä nostamaan esille niitä asioita ja aktiviteettejä, jotka tuovat asukkaille hyvää oloa.

Haluan siis asuntooni vähän tavaraa, jo ihan siitä syystä, että pitää olla tilaa joogata ja pyöriä lattialla kun siltä tuntuu, enkä kaipaa mitään älyttömän isoa taloa, koska en jaksaisi siivota sitä. Tavaroiden vähyys myös helpottaa siivoamista. 

Se  etten kaipaa hehtaareja ympärilleni, enkä halua enää säilöä tai ostaa jatkuvasti uutta tavaraa taas vähentää kulutustani ja kulutuksen vähentäminen on mielestäni hyvä asia.

Kierrättäminen keventää omaatuntoa

TiiPii

Meillä kirpputorilta hankittuja tavaroita on aika paljon, keittiön pöytä tuoleineen on bongattu Torista ja TV- taso koostuu kahdesta puulaatikosta, jotka löysin kirpputorilta. Puulaatikot maksoivat yhteensä noin 25 euroa ja minä rakastan niiden vähäeleisyyttä ja sitä, ettei niiden sisään kerry kauheita kasoja tavaroita ja johtoja. Johdot ja laitteet olen laittanut kaappiin ja kas kummaa, niitä ei ole sieltä varmaan kertaakaan ulos kaivettu.

Viikonloppuna kotiutin yhden hammastuolin kirpputorilta eteiseen, koska ajattelin, että siinä on hyvä olla levähdyspaikka Pisaralle tai jollekin vanhemmalle ihmiselle. Lisäksi minulla on eläinaiheisiametallisia koriste-esineitä, joita olen bongaillut kirppareilta.

Jos tuntee pistoja sydämessään, saa kevyemmän omantunnon ostamalla tuotteita, jotka ovat jo valmiiksi olleet tässä maailmassa. Mielestäni esineiden on parempi päätyä takaisin kiertoon kuin roskikseen ja jos kirpputoreilla shoppaillessaankin pystyy harkitsemaan tarvettaan, on se varmasti ekologista sisustamistamista ainakin minun mittapuulla.

Kestävät ja kierrätetyt materiaalit sekä laatu takaavat huonekalujen säilymisen pitkään

TiiPii

Kova puu, lasi ja metalli ovat tällä hetkellä suosiossani sisustamisessa. Ne ovat puhdistettavissa helposti ja mielestäni ajattomia valintoja. Lisäksi olen huomannut, että pidän laadukkaista ja omia arvojani vastaavista esineistä parempaa huolta, sillä haluan niiden kulkevan kanssani pitkään.

Ajatus laadukkaista ja helposti huollettavista huonekaluista on pyörinyt mielessäni jo pitkään, ja pikku hiljaa edellisten hankintojen rikkoutuessa tai joutuessa pois, olen pyrkinyt hankkimaan juurikin sellaisia huonekaluja edellisten tilalle. Niitä olen bongannut sekä kirpputoreilta että huonekaluliikkeistä ja tavarataloista.

Olemme viime aikoina ostaneet sekä meille, että Pisaralle uuden sängyn ja sohvan olohuoneeseen. Kun taapero valtasi keskipaikan sängystämme, oli pakko hankkia isompi tilalle ja olihan niitä vanhoja kestettykin jo aika kauan. Sänkyä yli kymmenen vuotta ja sohvaakin useampi vuosi.

Ja olen muuten tosi onnellinen metallisohvasta, kun se on aina ollut haaveni, mutta olen aina taipunut johonkin pehmeämpään yksilöön mukavuuden vuoksi. Nyt kuitenkin päätimme ostaa tuo metallinen, koska sille häviää sekä kissan kynnet ja -karvat, että pöly, jota on meillä kahden kissan ja kolmen ihmisen taloudessa ihan tarpeeksi. Eikä se juurikaan mukavuudessa edellisille sohvillemme häviä.

Näen, että kotimaisen sängyn ostaminen ja metallisohvan monikäyttöisyys – sohvasta ei tarvitse vaihtaa kuin runkopatja kokonaisen rungon kaatopaikalle heittämisen sijaan – on vastuullisempaa kuin ostaa kertakäyttösohva, joka kestää kaksi vuotta ja lysähtää sen jälkeen kayttökelvottomaksi.

Unelmani olisi, että kotini koostuisi myös kotimaisista ja/tai ekologisesti ja läpinäkyvästi tuotetuista huonekaluista ja sisustusesineistä, enkä usko, että se pidemmällä tähtäimellä on mahdoton suunnitelma, sillä olen jo hyvällä matkalla kohti tavoitettani.

Lisäksi ihailen tuotteita, jotka ovat tehty kierrätetyistä materiaaleista tai jotka voi kierrättää, sillä siinä täyttyy sama ajatus kuin kirpputorilta ostamisessa. Jo olemassa olevan hyödyntäminen on plussaa kestävälle kehitykselle. Nämä AndBrossin pahviset valaisimet, joita onnekseni itsekin omistan ovat mielestäni hyvä esimerkki ekologisesta tuotteesta.

Oman sisustusmaun tunnistaminen on vastuullinen teko

TiiPii

Jos tietää mitä haluaa ja käyttää harkintaa ei tule hutiostoksia. Lisäksi itse luotan neutraaliin pohjaan, johon voi pienillä muutoksilla tuoda väriä ja eloa halutessaan. Kun sisustamisella ilmentää omia arvojaan ja omaa sisäistä maailmaansa, on suurempi todennäköisyys, että mielenkiinto ja kunnioitus tavaroita kohtaan säilyy pidempään ja niistä tulee niin tärkeitä ja käyttökelpoisia, ettei tule tarvetta ostaa uusia tilalle.

Toisaalta, elämä heittelee meitä suuntaan ja toiseen ja maku saattaa vaihtua, eikä koskaan voi tietää mitä on edessä. Matkan varrella kuitenkin myös mieli jalostuu ja sen sijaan, että soimaisi itseään aina, on otettava elämästä kiinni ja nautittava joskus hyvällä omalla tunnolla myös sisustamisesta. 

Vaikka tunnen pienen piston sydämessäni ajatellessani kaikkia niitä tavaroita, joita olen heittänyt roskiin, en vain mitenkään olisi voinnut tehdä toisin. Tavaroiden pois heittäminen oli ensiarvoisen tärkeää sen kannalta, että sain käsiteltyä vaikean tilanteen läpi, enkä vain halunnut ottaa riskiä siinä, että tekstiilit, jotka pudottavat minulta melkein silmät päästä päätyvät aiheuttamaan ongelmia jonkun toisen henkilön kotiin.

/\ /\ /\

Tässä siis ajatuksiani vastuullisesta kuluttamisesta ja sisustuksesta. Mielestäni näitä asioita on hyvä ajatella joskus ja kyseenalaistaa omat kulutustottumuksensa. Millaisia ajatuksia vastuullinen kulutus sinussa aiheuttaa vai ajatteletko asiaa ollenkaan?

Minä muuten haaveilen omasta pienestä ja kompaktista asunnosta, jossa on tarvittava määrä ekologisia ja ajattomia klassikko huonekaluja, nerokkaita sisustusratkaisuja ja tilaa ajatuksille. Se on mielestäni vastuullista.

Mitä ajattelet vastuullisesta kuluttamisesta? Entä mikä on sinun sisustusunelmasi?