Köyhän miehen sushia ja empatiavajetta eläimiin

Sushi, Kissa, lautanen, kattaus

Samana päivänä kun bongasimme hyvin sympaattisen ja veikeän oloisen kissan kirpputorin hyllystä, alkoi mieleni tehdä sushia. Katseltuani jääkaappiin ja lompakkoon, joista kumpikaan ei hehkunut vauraudellaan, päätin valmistaa köyhän miehen sushin. 

Sushia ilman kalaa ja merilevää. Hmm...Onkohan se edes sushia?

Kissa pehmolelu

Harkitsin jälleen kerran, kuten viitenä muunakin päivänä viikosta, että voisin grillata kissat ja tehdä niiden turkeista itselleni karvahatun ensi talveksi /Kai te nyt tajuatte, että tämä on vitsi\. Empatiavaje eläimiin tai tarkemmin sanottuna noihin kahteen kissaan on vaivannut loppuraskaudesta tähän päivään. Ehkä rakkaudellakin on rajansa, eikä sitä vaan riitä kaikille tai sitten se on hautautunut kissanhiekan alle kylpyhuoneeseen. Kissankarvoilla ei sen sijaan ole mitään rajoja. Niitä on joka ainoassa paikassa ja auta armias, jos unohdat vaatteesi sohvan selkänojalle. Oolalaa, uusi turkkisi on valmis.

Totta puhuakseni olen nyt yrittänyt olla kunnollisempi kissanomistaja ja sen sijaan, että puhuisin niille rumasti, yritän olla hiljaa. Olemme myös Pisaran kanssa otettaneet tavaksi ruokkia kissat aamuisin. Kaksi kourallista raksuja kumpaankin kuppiin ja korkki kiinni. Laskettuaan kahteen minimimmi leikkii kissaa ja yrittää syödä kissanraksuja, kunnes houkuttelen hänet oman aamupalansa äärelle. Onkohan osa kissarakkaudestani siirtynyt häneen? Kai sitäkin voi luovuttaa ennakkoperintönä jälkeläisilleen? 

Kurkki, porkkana, sushi,

Meidänhän piti puhua sushista. Siitä vaan ei nyt kovin pitkää virttä kirjoiteta. Tyydyin siis soijaan, kurkkuun, porkkanoihin ja edellisenä päivänä paistettuihin riiseihin. Uitin vihanneksia onnellisena mustassa liemessäni ja pääsin samalla eroon edellispäivän riiseistäni. Ei ollenkaan hullumpaa!

Ensi kerralla voin sitten hyvillä mielin tuhlata rahani oikeaan sushiin. Omnom, vesi ihan herahtaa kielelle!