Mitä toivon jokaiselle lapselle

Linnunpoikanen

Luulin, että olit linnunpoikanen, kun kutsuit minua ensimmäisen kerran. Kätesi eivät olleet koleat, enkä joutunut sulkemaan silmiäsi. Et ollut käpertynyt kylmälle kerälle.

Hipaisin höyhenenpehmeitä hiuksiasi ja olin varma, että pudistelet pian pölyä pois siivistäsi. Hymyilit. Et levittänyt siipiäsi lähteäksesi, vaan huokaisit ja painauduit silmät kiinni rintaani vasten kuullaksesi sydämeni sykkeen.

Hengitimme samaa ilmaa ja hymyilin.

Jokaisella lapsella on oikeus elämään ja kehittymiseen. Siihen minä haluan tarttua.

Kun Pisara syntyi ja hän kutsui minua, kuulosti pieni ääni ihan linnun piipitykseltä. Tunteja syntymän jälkeen en vielä edes ymmärtänyt miten tiukasti tuo pieni lintu tulee olemaan mukana matkassani. Kun hoitaja vei pienokaiseni yöllä hetkeksi toisaalle ja heräsinkin aamulla ilman häntä, oli ikävä valtava, vaikka hän oli poissa vain hetken. Siinä hetkessä opin aivan uudenlaisen ikävän tunteen. Sellaisen, joka on hymynä sydämessäni ja lämpönä rinnassani.

Toisena yönä lapsen viihtyessä rinnallani oli minulla aikaa ajatella. Puristin pienokaista sylissäni ja hän varmasti luuli joutuneensa ruuvipenkkiin. Otteeni oli tiukka, kun kävin omaa hiljaista taisteluani hoitajia vastaan. Kukaan ei veisi häntä nyt. Kukaan ei varastaisi sitä hymyä sydämestäni nyt. Nukahtamisesta ei ollut vaaraa, sillä vauvan imuote oli niin tiukka, että se varmasti olisi pitänyt minut hereillä, vaikken olisi nukkunut seitsemään kokonaiseen päivään.

Sinä yönä kaiken väsymyksen ja kivun keskellä tajusin olevani onnekas. Minä olin saattanut vauvani maailmaan ja saanut pitää hänet luonani jo kaksi kokonaista päivää. Toisaalta tajusin myös saaneeni sydäntäni ikuisesti uhkaava kylmän kiven mukaan matkaani. Raskausaikana väitin jollekin, etten osannut pelätä mitään, mutta kyllä minä alitajunnassani pelkäsin. Pelkäsin, etten koskaan saa pitää häntä käsivarsillani hetkeä kauempaa. Pelkäsin, ettei hän parkaisekkaan synnyttyään ja pelkäsin etten koskaan saa nähdä hänen kasvavan. Tiesin, että tulisin olemaan ikuisesti huolissani hänestä. Vastuu oli se, mikä levitti viileän pyyhkeen kasvoilleni.

Meillä on asiat niin hyvin, että kerkeämme takertua pikkuseikkoihin, ja juuri se tekee lapsiarjestamme elämisen arvoista. Se, että saamme miettiä onko sormiruokailu vai soseilu lapsillemme paras vaihtoehto. Se, että pohdimme millä tavalla kasvatamme lapsiamme. Ja ennen kaikkea se, että saamme tukea näihin asioihin yhteiskunnalta. Se antaa meille mahdollisuuden hyvään vanhemmuuteen ja sitä minä toivoisin ihan jokaiselle lapselle.

Entäs ne jotka joutuvat elämään jääkylmä pyyhe kasvoillansa? Ne joilla ei ole mahdollisuutta kuivattaa sitä tai vaihtaa lämpimämpään? Liian moni lapsi joutuu kärsimään köyhyydestä, syrjinnästä ja kriisistä. Liian moni lapsi joutuu kokemaan sellaisia asioita, joita ajatellessani alan väkisinkin itkeä.

Äsken, kun nukutin omaani, en voinnut olla miettimättä, että jossain toisaalla joku äiti tekee samoin. Erona tilanteeseen on se, että minä en joudu pelkäämään pommin putoamista päähäni tai kantamaan huolta siitä, että jonain päivänä joku tulee ryöstämään linnunpoikani lapsisotilaaksi. Minä en joudu nukuttamaan lastani sillan alla tai pakolaisleirillä, vaan hänellä on katto päänsä päällä.

Minä toivoisin, ettei yhdenkään lapsen tulisi vastoin tahtoaan joutua eroon vanhemmistaan. Minä toivoisin, ettei yhdenkään vanhemman tarvitsisi luopua rakkaimmastaan, puhumattakaan siitä, että joku voi joutua saattamaan linnunpoikasensa viimeiselle matkalle. Minä toivon, että jokaisella lapsella olisi huoltaja, jonka syliin heittäytyä huokaisten ja jonka sydämen sykettä kuunnella.

Riiston lista on loputtoman pitkä. Lohduttoman pitkä. Meidän tehtävämme on lyhentää sitä. Meidän tehtävämme on hymyillä niille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Meidän tehtävämme on halata niitä, jotka sitä kipeimmin kaipaavat. Meidän tehtävämme on asettaa itsemme sellaiseen piiriin kaikkien kansakuntien kanssa, jonka keskellä lasten on turvallista elää, kasvaa ja kehittyä.

Jokainen lapsi on linnunpoikanen.

Nyt on lapsen oikeuksien viikko. Sen kunniaksi osallistun tällä tekstillä Unicefin Pieniä tarinoita -kampanjaan. Kampanjassa mukana yli 40 maata ja 160 kirjailijaa.

#ForEveryChild #pieniätarinoita